Tämän vuoden kausi alkaa olla siis lopuillaan ja taas on suunnanoton paikka.
Kesän aikana saatiin siis JK aikaiseksi ja eilen kävimme yrittämässä JK2:sta, tosin ilman tulosta.
Koe: Ensin aloitimme maastolla. Olin numerolla 10, joka oli viimeinen kilpailija, joten jouduimme odottamaan aika kauan ennen kuin pääsimme suorittamaan. Itselle se oli ihan hyvä, kun kerkesi kokoamaan itsensä ja miettimään etukäteen mitä teen ja miten teen.
No itse suorituksiin. Lähtö janalta sujui todella hyvin. Koira oli innokas ja halukas. Muutaman metsin mentyään se teki noin koiran mitan mutkan oikealla, mutta palasi itsenäisesti takaisin janalle ja jatki suoraan janaa eteenpäin. Ja ilman lisäkäskyjä!! Vau! Pian tulikin jälki vastaan ja se otti sen varmasti ja alkoi jäljestämään. Paavo on ottanut viime aikoina melkein joka treeneissä takajäljen, joten kun oltiin menty liinan verran piti oikein kurkata taaksepäin tuomaria ja ihmetellä että eikö se käskekään takaisin janalle. Mut ei ja niin lähdettiin menemään. Paavo työskenteli hyvin ensimmäistä suoraa ja pian se merkkasi kepin, mutta ei ilmaissut sitä ja minä tyhmä en käskenyt sitä takaisin vaan poimin kepin ja jatkettiin matkaa.
Maasto oli aivan hirveää ryteikköä ja siellä sitä tarvottiin eteenpäin. Tuli pian kulma ja pian taas uus kulma, mutta ei keppejä!!!! Vähän alkoi jo pieni paniikki iskeä että ollaanko me nyt ollenkaan jäljellä, mutta pieni tarkistus gepsistä ja ihan kaaviolta se näytti joten matkaa vaan jatkettiin. Pitkän suoran jälkeen Paavo alkoi epäröidä että mihin se jälki menee.... ja siihen se sit tyssäs, ei auttanut vaikka kuinka yritti kannustaa ei lähtenyt koira mihinkään. Yritettiin vielä palata takaisin, jos se jälki olisi pongattu, mutta sit alkoi jo aika loppumaan joten mentiin samaa matkaa takaisin mitä tultiinkin. Ja metsästä siis vain yksi keppi. Päätin kuitenkin heti että jatkan kokeen loppuun, koska haluan nähdä missä koiran kanssa mennään. Janalta saatiin pisteitä 37.
Esineruutuun siis. Sieltä kaksi pistoa ja kummallakin esine. Luovutus jäi taas tekemättä, mutta se olikin odotettavissa. Pisteitä kuitenkin 28!!
Ja lopuksi käytiin vielä tottiksen ympyröissä. Parina oli bortsu ja me taas paikallaoloon ekana. Miten se aina menee näin. NO TAAS Paavo vaikutti olevan hyvässä fiiliksessä, mutta jo siirryttäessä paikallaoloon se tipahti. Paikallolo kuitenkin hyvä. Ja seuraamiset oli ihan ok, tosin jäävät olivat jäätävän huonoja istui vasta toisella käskyllä, jossa oli vauhdin muutos sekä jäätävä katse joka ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Maahan meno oli ok. Mutta seisomista ei suorittanut pysähtyi kolmannella, mutta lähtikin hiipimään perään, perskules! No sitten noutoihin, joihin olin yrittänyt saada hauskaa... mutta sitten tulikin sellainen mitä en ollut ikinä osannut odottaa. Tasamaa noudossa heitin kapulan Paavo lähti innoissaan kapulaa kohti, mutta pistikin nenän maahan ja alkoi etsimään JOTAIN! Ehkä se vieras kapula ei ollutkaan niin hyvä. Otti kuitenkin kapulan, mutta heitti sen minulle muutaman metrin päästä. Hyppynouto, melkein sama homma, mutta ei edes ottanut kapulaa ollenkaan. Sitten A-nouto ja se menikin jo sitten paremmin ja tuli jopa kapulan kanssa eteen, mutta juuri kun olin ottamassa kapulaa, tiputti. Joten aika laihoiksi pisteet jäi. Tosin loppuun hyvä eteenmeno, tässäkään ei mennyt eka käskystä maahan. Pysähtyi kyllä, mutta jäi seisomaan. uusi käsky ja se oli sit siinä. pistetitä muistaakseni jotain 56 tai vastaavaa. Et silleen....
Paavon kanssa ollaan tottiksessa keskitytty aika paljon meidän hallintaongelmiin liikkeiden sijaan ja se näkyy tällä hetkellä aika pahasti koekaaviossa. Mutta uskon että valinta on ollut oikea ja nyt talven aikana hoidetaan liikkeet kuntoon ja tehdään tottis vähän niin kuin uusiksi kokonaan. Ehkä me ollaan edetty liian nopeaan, mikä nyt sitten kostautuu.
Tuo kokeen jäljen perusteella en nyt ala hirveästi johtopäätöksiä tekemään. Kun ottaa kaikki olosuhteet huomioon ei voi olla kovin pettynyt. Aamullahan oli siis ollut vielä hirviporukka metällä juuri sillä alueella missä meidän jälki oli ja sitten tosiaan vielä maastokin oli todella vaikea.... Joten ens vuonna vaan sit uudestaan, kyllä Pawel osaa jo aika paljon.
Lyyli tyyli aukaisi varjeluskoiran uransa perjantaina ja oli tosi hauskaa. Se oli todella kiihkeä ja turhautui myös aika helpsoti, joten kertoo et senkin kanssa tulee hallintaan kiinnittää huomiota... HMMM... Mut nyt vielä muutamat rättipurut ja sit tauolle kasvamaan.
Ja ehkäpä sillä aikaa Paavokin pääsee taas hihaa maistelemaan, josko sais sen kans ens vuonna päänäyttelyssä rohkeuskokeen suoritettua... Katotaan nyt.
Lyylille olen myös miettinyt akiliito koiran uraa. No en tosissaan, mutta se on niin ketteerä ja vikkelä ja tykkää juosta, joten se vois olla hauskaa tekemistä talven aikana, kun jälkee ja puruja ei oo viemässä aikaa.
Pesusieni ja lyllerö kiittää kuittaa ja kumartaa ja palaa taas asiaan, kun sellaista on... Kiitos ja Anteexs
