Jyrkkiä susikuoppia, reeninkiä ja sydäntä

Viime viikkoina ollaan Paavon kanssa otettu uusia tuulia monesta suunnasta meidän tottiksiin. Ja tuloksia alkaa jo noudoissa näkymään

Viime viikonloppuna oltiin alaosaston SPL Kuusjoki ja Kaarinan koiraharrastajien yhteistyössä järjestämässä Jouni Jyrkän tottisseminaarissa. Ja voin kertoa että tällä miehellä ei tarina lopu, ehkä koskaan. Kokemusta on niin monesta eri rodusta ja koiratyypistä aina armeijan, poliisin ja rajavartioston koirien koulutuksiin asti, joten ei voi tilastoja ainakaan moittia. Eikä muutenkaan.
Seminaari piti alkaa kahden tunnin teorialla, josta muodostuikin noin 4 tunnin jakso, joten alkoi jo hieman korvia kuumottaa, mutta onneksi pääsimme vihdoin tositoimiin ja raikkaaseen ulkoilmaan viilentymään, tosin korvat eivät säästyneet vieläkään vaan joka aiheesta löytyi niin paljon kerrottavaa.

Lyylin kanssa aloitimme ensimmäisenä koirakkona ja se kun vaihtaa juuri hampaitaan niin keskityttiin vain tutittamiseen ja maahanmenoon saatiin muutama hyvä vinkki.

Täytyy tässä vaiheessa todeta että joka koirakosta oppi kyllä paljon. kiitos siitä kouluttajalle!

Jokainen teki vuorollaan bs. normitreenin, jonka jälkeen käytiin keinoja läpi joilla kyseistä osa-aluetta voisi parantaa. Tässä välissä tietenkin sekoitus teoriaa sekä muutaama koulutustarina vuosien varrelta :)

Paavon kanssa tein perus seuraamisharjoituksen, jonka jälkeen puutuuttiin sen kontaktiin hyvällä häiriö harjoituksella. Eli minä seuruutin koiraa ja Jyrkkä potki palloa vieressä ja aina kontaktin tippumisesta kuunon sanktio ja tämän jälkeen jopa pienestä yrittämisestä sanallista kehua sekä taputtelua kylkeen jatkaen kuitenkin seuruuttamista koko ajan. Tämä tehosi ainakin Paavoon tosi nopeasti ja jo muutaman harjoitteen jälkeen saatiin aikaiseksi että vaikka pallo meni suoraan meidän edestä Paavo reagoi palloon vaan katseellaan ja kontakti pysyi koko ajan.... Huippuu!

Vaikka Jyrkkä käyttääkin pakkoa koulutuksessa hän painotti koko ajan koiran ja ohjaajan suhdetta ja että aina pakotteen jälkeen tulee tulla myös laumavietin kautta palkkio, joka toimi meillä ainakin tosi hyvin. Ongelmahan on ollutkin että Paavo on niin kiinni pallolle tekemisessä, että juuri kun on se päivä etttei niin paljo huvita niin on ollut itse aika aseeton, mutta ehkä tämä tie auttaisi.

Myös maastoissa on menty hieman eteenpäin. Tein Paavolle muutaman pidemmän jäljen ja aika hyvin se jo ajaa sitä ja viimeksi kokeilin jo ensimmäisen piikinkin. Mikä oli Paavolle aika mysteeri että mihin se jälki oikeen menee kun ei jatku eteen, ei oikealle eikä vasemmalle, mutta annoin sen rauhassa touhuta ja ratkaista ongelman ja kyllähän se sitten kannustusten kanssa viimein löysikin oikean suunnan.

Näiden asioiden rohkaisemana ollaan nyt Paavon kanssa menossa JK2:sta kokeilemaan, saas nähä miten käy, mut onneksi kisat on lähellä ja aikaa on kuitenkin vielä lokakuuhun asti treenata :)

Lomallahan ei levätä : )

Lämmintä on piisannut viime aikoina ihan kiitettävästi. Se on ollut loma ilmat niinku kohillaan meikäläisen osalta. Juhannukseksi mentiin Kaenuuseen vähän mökkeilemään Ja samalla tekemään pieni laajennus meidän rantamökkiin. koirat kyllä nautti ja niin myös omistaja. Ihanahan se oli omalla rannalla saunoa ja uiskennella.

Viikon löhöilyn jälkeen alettiinkin tosi toimiin eli perinteinen SPL kesäleiri oli ohjelmassa. Se olikin sit rankaa menoa päivästä toiseen ja täytyy sanoa että kyllä välillä kävi koiria ihan sääliksi ku helteet pamahtivat juuri tuolla viikolla. Mutta kaikki hengissä selvittiin. Viikon aiheena oli metsä/peltojälki, mikä olikin mukava ryhmä. Sai vaihtelua päiviin kun oli montaa lajia, eikä vaan pellolla kökintää kuten viimeksi.
Tämän jälkeen palailtiin vielä takaisin mökille viikoksi ja sitten pitikin jo tulla kotiin, kun Lyylin kasvattaja järjesti peltojälki päivän kasvateilleeen. Mika Leskelä, jolla on myös Lyylin sisko tuli opastamaan meitä. Päivästä oppi paljon ja Lyyli saikin ihan mukavan "tuomion" ammattilaiselta oli kuulemma jopa lupaavin näistä pennuista. Kaikkihan on nyt sit vaan itestä kiinni et mite sen saa opetettua. Ahne se on kun mikä ja eniten ongelmia meille varmaan tuleekin saada se tarkkuus mukaan ja säilyttää innokkuus...

Nyt yritellään naatiskella viimosista lomapäivistä ja maanantaina palataan arkeen.

Tokataan toos, ja rokataas taas

Paavon kanssa on nyt avattu virallinen kisakausi. Torstaina oltiin Kyröskoskella jälkikokeessa ja Paavo yllätti kyllä positiivisesti. Eli siis koulutustunnus plakkarissa palattiin kotiin.

Maasto oli ensin ja sen jälkeen tottis. Janalla Paavo vähän hömpsötti ja kaarsi heti muutaman metrin jälkeen pois janalta. Kutsuin koiran takaisin ja aloitin uudestaan ja sit lähti etenemään. Jäljen pongasi aika varovaisesti ja lähti ajamaan takajälkeä. Tuomarin kutsusta koira takaisin ja sit oikeaan suuntaan. Siitä lähti hyvin etenemään ja ensimmäinen kulma meni hyvin. Eka keppi tosin jäi siinä jäljestämisen innossa Paavolta ohi. Matkaa jatkettiin ja toinen keppi löytyikin sitten pian. Vähän sitä piti ihmetellä et onks tää nyt sellanen, nut kun kehaisin koiraa niin ilmaisi kepin. Siitä iso palkka ja alkoi jo tuntua et täähän voi vaikka onnistuakin. Tämän jälkeen tuli toinen kulma, josta mentiiin ihan huolella yli. Onneksi kuitenkin huomasin sen ja ohjasin koiraa takaisin siihen suuntaan mistä oltiin tultu. Tässä vaiheessa oli jo oikeasti paniikki lähellä, koska tuntui että oltiin seikkailtu metässä jo vaikka kuinka kauan. Paavo kuitenkin kuin ihmeen kaupalla otti jäljen uudestaan ja pian tuli sit kolmas keppi ja taas helpotti. Jäljen vieressä kulki metsätie loppumatkan ja vähän väliä Paavo yritti pyrkiä tielle estin sen kuitenkin, kun ajattelin ettei ykkösluokassa voi olla vielä tienylityksiä ja niin vain kaikki loput kepit löytyi taskuun. tyytyväisenä kaasu pohjassa siis keppien luovutuspaikkaan...
Tämän jälkeen mentiin esine-ruutuun, jossa Paavo taas yllätti täysin!!! Lähetin sen ruutuun ja se lähti sinne hyvin, tosin liikkui jäljestämällä ruudussa, mutta pysyipähän ruudun sisällä kun ei mennyt ilmavainulla. Kun ei mitään alkanut löytyä kutsuin koiran takaisin ja siirryttiin toiseen kulmaan ja pian Paavo bongasikin aivan takamerkin vierestä esineen ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Tosin se vielä viskasi sen mulle, ei siis kunnon luovutusta, mutta onneksi nakkasi sen ulos ruudusta ja pisteet 29/30 :)

Aivan huippusuorituksia siis maastoista, ottaen huomioon että tämä on minun ensimmäinen koirani, jota koulutan ja jonka kanssa kisaan!!!

No sitten tottis. Voi elämä!! Kentälle mentäessä Paavo tuntui olevan hyvässä vireessä, mutta sitten se huomasikin kirkkaat paikallaolo paalut joita ei ollut kentällä, kun kävimme siellä treenaa ja siitähän se alamäki alkoi. Seuraaminen ihan hanurista, liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Tasamaa ja hyppynoudon mokasin itse kun tiputin kapulan, tosin koirakin piti huonosti ja sit A-esteellä se kiersi takas tullessa ja tiputti kapulan eteen. Ja kaiken huipuksi vielä eteenmenossa se lähti innokkaasti muutaman metrin ja sit huomasi piilon ja lähti sinnepäin tykittää.... No ei muuta kuin käsky maahan ja koiran luokse. Tästä kaikesta kuitenkin palkittiin 70 pisteellä ja sehän riitti! Huh huh! Kyllä oli jännää....

Siinä välissä päivä lepoa koiralle ja ohjaajalle (joka tarvitsi sitä enemmän) ja tänään oli sit tokon piirimestaruuskilpailut....
Tulokset:
luoksepäästävyys 7,5, pakitteli kun tuomari tuli melkein pussailee ja se kun ei paavosta oo oikein kivaa
paikalla makaaminen 9,5, pientää piippausta ja levottomuutta
seuraaminen kytkettynä 7, alku oli ihan järkkyä kun piti ihmetellä kentän laidalla olevia ihmisiä ja koiria
seuraaminen taluttimetta 8, paransi siis tässä vaiheessa hyvin
maahanmeno seuraamisen yhetydessä 8, en tiiä mistä meni pisteitä kun en nähnyt, mut luulisin et meni hitaasti
luoksetulo 9,5, ihanaa!!!
seisominen seuraamisen yhteydessä 0, jouduin antamaan toisen käskyn kun ei ollut kunnolla kontaktissa seuruun aikana, pysähtyi kuitenki toisella :) Ja minä vielä kokeilin tätä ennen koetta kentän laidalla ja toimi hyvin, mut näköjään pieni jännitys tuo tuon virheen esille.
estehyppy 9, meinas karata jo ennen aloitusta hyppytelineelle. Onneksi älysin käskee sen takaisin kun olis kuulemma mennyt nollaksi jos olis hypänny. Mut en tiiä ottiko se sen pisteen tuosta vai jostain muusta pois, mun mielestä se oli tosi hyvä. Pysähtyi heti käskystä ja odotti paikallaan kun tulin viereen.
Kokonaisvaikutelma 7, sanoi et tuosta pakittelusta ja ihmisten ihmettelystä väheni noi pisteet, mut kehui palveluhalukkaaksi koiraksi :)

Loppupisteet 151,5 ja kolmas sija piirimestiksissä. Ei huono suoritus ollenkaan niitten kaikkien bortsujen seassa :)

Eli melkoinen viikko takana ja ollaan molemmat tyytyväisiä niin koira kuin omistajakin!!!!!!!!!!

Muutoksia

Elämä on mennyt lähinnä viime aikoina pennun rytmin mukaan eli syödään, nukutaan ja tehdään tarpeita. Välillä yrittää saada aikaa järjestettyä Paavolle että sekin saa virikkeitä. Tosin kaikki menee nyt semmoista hulinaa että. Muutto on ensi viikolla se oma talo on vielä etsinnässä ja väliaikaismuutto tiedossa. Saa nähdä miten pentu sen ottaa, toivottavsti hyvin.


Paavolle ollaan etsitty JK1 koetta, nyt ollaan varapaikalla Hämeenlinnaan kesäkuussa... vaikee on löytää kokeita sopivan matkan päästä. Mutta on meillä nyt yksi koe tiedossa. Työkaveri sai houkuteltu toko PM:n ja kun ne on omalla paikkakunnalla ja seura maksaa osallistumisenkin niin aattelin et mikäs siinä. Vaikka kyllä jännittää se luoksepäästävyys.. pakko olis päästä sitä tässä treenaa vierailla ihmisillä...

Eli siis summa summarum kiirettä ja stressiä on parhaillaan ihan kiitettävästi. Toivotaan vaan ettei viikonloppuna sada kauheasti niin saadaan muutotkin tehtyä. Onneksi ihana sisko tulee auttamaan Kuopijosta saakka :)

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua

Ei,ei kyseessä ei ole häät, vaan viime viikkojen tapahtumat.

Meidän Rakas vanhuksemme jouduttiin viemään sateenkaari silloille. Takapää ei vaan enää kestänyt. Mutta kyllä 12 hyvää vuotta on hyvä ikä noinkin isokokoiselle urokselle. Ikävä on suuri.

Toi sun tyylisi on niin makee
Sitä moni tavoittelee ja hakee
Mä oon varmaan onnenkain tytöistä
Kun sain muistot päivistä ja öistä sun kanssa
Vaikken ikinä omaksi saisi
En hetkeekään pois mä vaihtaisi
Näytit runot ja musiikin mulle
Kaikki lauluni omistan sulle

Vannoit etten unohda koskaan
Säilyt sydämesäni aina
Annoit, annoit mulle pysyvän onnen vaikka olit vain laina

Opetit mitä vapaus tarkoittaa
Rakkautta on turhaa koittaa
Pistää häkkiin ei se siellä soita
Muuta kuin tukahdetettuja melodioita
Oon yksin mutta tuntuu kuin olisit tässä
Mulle seuraa pitämässä
Nääkin sanat sä kuiskaat korviini
Jälkesi jätät kaikkiin sävelmiini

Niin vähän mut silti kaikki sanottiin
Tunsin sut ennen kuin me tavattiin
Paljon enemmän me saavutettiin
ja sä toit sun sointisi mun musiikkiin

Muistan vielä sen miltä sä tuoksut
Ja ne öiset kujienjuoksut
Mä olen niin ylpeä susta
Annoinko tarpeeksi arvostusta
Jos koskaan mitään tarvitset multa niin pyydä
Voisin kaiken sun vuoksesi myydä
Ehken enää pusujasi maista
Silti ei oo ketään sinun vertaista

Olet ikusesti muistoissamme, ukkeli rakas!

Mutta iloisempiin aiheisiin eli siis jotain uutta!

Lyyli tyyli saapui eilen uuteen kotiin. Matka alkoi kauhealla huuto konsertilla ja sen jälkeen tuli vähän huono olo ja muutamat ökät.Sitten rauhoituttiinkin jo huomattavasti ja loppumatka menikin nukkuen.

Uuteen kotiin tutustuminen olikin vähän jännää ja kun oli vielä vähän heikko olo ajoreissusta, niin ensin piti vähän ihmetellä, mutta sitten sai ruokaa ja heti vauhti lisääntyi. Yö menikin sitten tosi rauhallisesti ja Lyyli nukkui jopa kuuteen asti ihan kunnolla. Paavo sitä kiinnostaa hirveesti ja vielä ei oo ilman porttia annettu niiden olla keskenään, mutta aika lunkisti Paavo näyttää typyn ottavan.

Mielenkiintoisia aikoja siis edessä. Ainakin tässä vaiheessa on selvää että ruokahalua löytyy ja mamman syli on turvallinen <3

Kasvattajan kädestä

Tänään oli uus etappi penturintamalla. Eli oli kasvattajan luona pentutestaus ja sen oman valinta.

Testissä kokeiltiin ensin hieman saalisviettiä rätillä ja pallolla ja myös liukkaalla alustalla herkkyyttä. Tämän jälkeeen testattiin reagointia kipuun ja ns. alistamista eli pentu selälleen ja pidettiin paikoillaan. Erot pentujen välillä näissä oli pieniä, joten niistä ei paljoa voinut sanoa.

Tämän jälkeen ole pennuille hieman järkyttävämpi osio. Ne vietiin autotalliin, jossa porukka seiso hiljaa reunoilla. Kaikki pennut reagoivat uuteen ja outoon paikkaan, mikä olikin odotettavaa. Osa pennuista reagoi hieman hätääntyneemmin kuin toiset, mutta kaikilla oli toimintakykyä. Kun pennut olivat saaneet hieman tottua uuteen ympäristöön, testattiin niiden kontaktin ottoa vieraaseen henkilöön ja kaikki lähtivätkin reippaasti ihmisen luokse. Tämän jälkeen pentujen lähelle tiputettiin avain nippu, jotta nähtäisiin mitä tapahtuu kun pentu säikähtää vai säikähtääkö se ollenkaan. Autotallissa tuli oikeastaan esille kaikesta eniten pennuista, siellä tuli huomattaviakin eroja niiden välillä.

Tämän jälkeen alkoi sitten valinnan vaikeus... mutta yllättävän helppoa se sitten loppupeleissä olikin, kun itsellä oli enää kolme mistä valita. Kotiin tulee siis Stroh's Lynx C-Type eli Lyyli tyyli!

Paljon Onnea vaan!

Pääsiäismunat on syöty ja kun pitkä vapaa oli niin ajeltiin Paavon kanssa Kajaaniin.
Ohjelmassa oli serkkukoiran 1-vee synttärit; Onnea vielä IItalle, ja mummojen luona vierailua. Toisen luokse piti mennä ihan sairaalaan asti, mut nähtiimpähän ja taisi se mummu olla Paavon näkemisestä enemmän kuin mielissään.

Tässä kuvaa synttärisankarista:




Helysen leirillä oltiin vähän kuulemassa uusia oppeja ja kaikkee mielenkiintoista sieltä tarttui korvan taakse. Paavon kanssa meni niin kuin olin odottanutkin, joten sen suhteen ei mitään uutta. Nyt vaan mietitään jatkoo sitten tosissaan. Voi olla et nyt ainakin alkukesä keskitytään tottikseen ja jälkeen, jos sitä sit kesällä uskalluttauduttaisiin jälkikisoihinkin asti.
Muutama kuva meidän osioista. Kiitokset Paulalle kuvista :)Yksi onnistunut irrotuksen jälkeinen tilanne :)

Ja tosi vihainen varjeluskoira, ainakin niin kauan kun hiha on maassa :)

Ja jee... lumet oli sulanu ku tultiin takaisin Kaenuun kiertueelta ja päästiin tekemään jo eka jäljenpätkäkin ja ihan hyvinhän se meni tai ainakin koira vielä muisti mitä se jälki tarkoittaa...

Tottiksissakin on menty eteenpäin ja taaksepäin. Käännökset on parantuneet huomattavasti ja Paavo käyttää varsinkin vasemmalle käännöksessä hyvin takapäätä, oikealle se sukeltaa, mut ei sekään kuulemma pahan näköistä ole. Mutta sitten se liikkeestä istuminen, joka ei ikinä ole ollut ongelma paitsi sillon BH-kokeessa, mut nyt... Meidän Pikku Pesusieni on päättänyt ettei jymmärrä mitä se istu tarkottaa... kunnes itse käännyn taaksepäin, jollon perse pojahtaa maahan... et sellasta, mut nyt vaan mennään sit roimasti taaksepäin ja aletaan hioa sitä kuntoon

Ja minäkun luulin että se liikkeestä seisominen ja nouto olisi meillä se ongelma, mut ehei!!!

Ei muuta ku hommia siis tiedossa kevääksi. Ja keväästä puheenollen uusi perheenjäsen on siis nyt kolme viikkoa vanha ja ensi viikolla pääsee oikein livenä tapaamaan. Tosin vasta 6-viikkosina sit tietää et mikä niistä on mun. Mut kovasti on kaikkee tarpeellista (oikeesti pentu tarttee jo omat tottislelut ja purupatukan ja noutokapulan ja... ja...ja... ), eli siis kaapit on täynnä tavaraa, katsotaan nyt mitä niistä tulee oikeesti käyttöön.

Jotta tämmöttii meittin kevääseen!