keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Degeneratiivinen myelopatia

Otsikko sen jo kertookin eli ei kovin hyviä uutisia tällä kertaa.

Olin jo aloittanut Paavon kanssa kunnon kohotuksen ja huomasin ettei se liiku ihan normaalisti, joten vein sen hierontaan, kun ajattelin sillä olevan lihasjumeja, jotka rajoittaa liikkeitä. Todellisuus olikin ihan toinen. Ensin todettiin että koiralla on varsinkin vasemmalta puolelta hävinnyt niin reisi, kuin pitkät selkälihaksetkin. Olin kyllä huomannut että koira on laihtunut, mutta ajattelin sen johtuvan lisääntyneestä liikunnasta.

Myöskin hieronnan aikana koira selvästi aristi takajalkoja sekä selkäänsä ja reagoi jalkojen nykimisellä käsittelyyn. Siinä vaiheessa totesin että Paavollahan on ollut sellaista takapään holtittomuutta silloin tällöin, ja en ollut siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota.

Tästä huolestuneena lähdin sitten heti soittelemaan Talviolle, joka on erikoistunut koirien selkäongelmiin. Saimmekin ajan heti muutaman päivän päähän. Talvio sitten tutki koiraa ja totesi melkein viiden minuutin jälkeen että ei muuta kuin röntgeniin. Takajaloissa on refleksit selvästi hidastuneet sekä myöskin reagoi keskiselästä käsittelyyn. Kuvat otettiin koko selästä (ja samalla myöskin kyynäristä ihan vaan kontrolli mielessä) ja tulokset yllättivät jopa eläinlääkärinkin: selkä oli täysin kunnossa, samoin polvet jne... eli ei mitään sellaista mikä aiheuttaisi kyseisiä oireita.

Seuraavaksi ehdotettiin tehtäväksi vielä varjoainekuvaus sekä selkäydinneste näyte. Lisää siis unta ja odottamaan tuloksia. Ja taas varjoaine kulkee ihan normaalisti selkäytimessä, ei siis mitään mikä selittäisi oireita. Lähdimme siis kotia kohti sillä oletuksella että mikäli selkäydin näytteestä ei mitään löydy on todennäköisin syy DM eli siis hitaasti etenevä selkäytimen rappeuma.

Itse en ollut koko aiheesta kuullutkaan ja koko loppuviikko menikin sitten tutustuessa mitä se tarkoittaa. Ja se mikä tietoa on, niin kyseessä on siis etenevä sairaus johon ei hoitoa ole. Toisilla etenee hieman hitaammin, toisilla taas nopeammin. Kuitenkin vääjäämättä siihen että takapää halvaantuu jossain vaiheessa kokonaan.

Aika kova pala käsiteltäväksi, kun kyseessä on kuitenkin vasta neljä vuotias koira, jolla alkaa olla parhaat vuodet edessä. Tai siis pitäisi olla!

No eilen sitten tuli tulokset näytteestä ja niinhän se meni, ettei sieltäkään mitään löytynyt ja Talvio joutui antamaan arvion että kyseessä on nimenomaan tuo DM. Sairautta itsessään ei voi todentaa, mutta siihen on olemassa geenitesti, joka kertoo onko koira altis sairastumaan. Se nyt tässä vielä pitää jossain vaiheessa tehdä, jotta saa sitten jonkinlaisen varmuuden asiaan.

Tosin nyt nettiä selanneena ja tarinoita lueskellessa kaikki oireet kyllä täsmäävät oireisiin joita meillä on ollut: lihaksiston heikkeneminen; nimenomaan vasemmalta puolelta, yllättävän jalkojen alta lähtemiset, kivuttomuus, laihtuminen, lisääntynyt juominen....

Ja näin jälkikäteen ajateltuna olisiko tuo ollut syynä viime kesän kaatumiseen ja siitä seuranneeseen ligamentti vaurioon... Kyllä se on vaan kumma että kun se koira on siinä vieressä koko ajan niin tuollaisia hitaasti eteneviä oireita ei tahdo itse huomata. Paavollahan on ollut holtittomuutta takapäässä jo ainakin viime keväästä asti, mutta ne ovat olleet niin hetkellisiä ettei niihin ole kiinnittänyt huomiota. Myöskin yksi viime aikaisista oireista on ollut kun sen kanssa heittää keppiä pihalla niin karvat hännän tyvestä ovat olleet pystyssä eli reagoi selkeästi siihen kun tekee äkkikäännöksiä kepin perässä. Itse ajattelin sen olevan vain merkki kiihtymisestä...

No nyt on sitten kaikki kortit katsottu ja eteenpäin mennään vaikka tulevaisuus tiedetään. Pidetään nyt kuntoa yllä ja lisätään ruokavalioon omega öljyt sekä b- vitamiini ja tarvittaessa kortisoni kuureina. Muutapa tässä tapauksessa ei nyt pysty tekemään.

Vaikkakin nyt ei tosiaan itse voi millään vaikuttaa koiran lopulliseen tulevaisuuteen, niin aion kyllä jatkossa käyttää koiriani ainakin puolen vuoden välein fysioterapeutin/hierojan luona tarkistuksessa, koska niin helposti sitä oma silmä vaan sokeutuu koiran suhteen....






keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Thaimaan muistoja


Tontut eksyi väärään kyytiin ja löysi itsensä sillan alta




Korjataan ku ehitään

Hoitokoira Lenkka

lauantai 10. joulukuuta 2011

Muutosten tuulia

Huh, ompas taas kulunut aikaa blogin päivittämisestä... Paljo on taas kerinnyt tapahtua ja ehkä tärkeimpänä se että päästiin koirien kanssa muuttamaan maalle omakotitaloon :D

Se oli monen sattuman summa että saatiin juuri rempattu omakotitalo vuokralle ja nyt ollaan kohta viikko asuttu täällä ja me NIIIN tykätään asua maalla.

Koirat otti uuden paikan heti kodikseen ja muuttokin sujui melko helpolla.

Nyt ollaan tutustuttu lähimetsien maastoihin ja löydettiin jopa yllättäen laavu aika läheltä, joten ensi reissulle vaan makkarat mukaan.


Treenaamiset on jääneet aika vähiin viime aikoina ja nyt kun on joulun aikaan kahen viikon lomareissu thaikkulaan, niin me pidetään nyt kunnon tauko.

Koirat pääsee kasvattajilleen hoitoon siksi ajaksi, joten se "ongelma" oli melko helposti ratkaistu.

Ja mikä parasta ollaan saatu ensi lumikin jo. Vielä tosin joutuu vähän tulemaan lisää että päästään hiihtelemään pellolle, joka muuten alkaa pihan vierestä ;D Mii laik!

Seuraavat päivitykset tuleekin sitten vasta ensi vuoden puolelle, joten hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta kaikille!

maanantai 22. elokuuta 2011

Syksy saapuu...

Kesä tuli ja meni. Loma vietettiin Kaenuun korvessa mökillä. Mikäs parempaa kuin koirat saivat juosta vapaana ja pulikoida vedessä mielinmäärin. Lyyli tietenkin ajoitti juoksut juuri loman alkuun, mutta onneksi mökillä on nykyään kaksi eri mökkiä, joten koirien kans pääsi helpolla kun vuorotteli ulkoiluaikoja. Onneksi Pate ei vedä mitään övereitä juoksujen aikaan eli oli aika lunkisti vaikka samassa pihassa pyörivät.

Lomalla oli tarkoitus tehotreenata, mut meille olikin suunniteltu loman ajaksi katon rakennusta, joten treenit jäi aika vähille. Lyylin kans kyllä oli hyvää harjoitusta pysyä pihapiirissä ja muutenkin vaan olla. On se kumma kun tuollaisissa oloissa se osaa olla ihmisiksi, vaikka muuten tuntuu et on joku mörkökausi menossa....

Paavokin alkaa olla jo paranemaan päin ja muutamia tottis treenejäkin on saatutehtyä. Ja virtaa piisaa. Nyt kun ollaan jäljestetty pelkästään pellolla niin on taas itse oppinu aika paljon ja nyt tuntuu et on löytynyt oikea mielentila sekä tapa treenata. Suorat menee jo ihan ok nenällä, kulmiin tarvitaan vielä tarkkuutta.

Uutena kokeiluna on tehty muutamia jälkiä myös asfaltille. Mielenkiintoista vaikkakin vaikeaa...

Sienirikasta syksyä toivotellen!

Paavo ja Lyyli

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Sairastupaa ja peltoo

Eipä paljon onni meitä potki. Paavo loukkasi jalkansa ja nyt sit yritetään kuntouttaa sitä, mutta hyvältähän tuo ei näytä. Venähtäneeet nivelsiteet siis tuomiona ja nyt on yritetty lenkittää koiria erikseen ja Paavo pelkästään remmissä.

Ja tietäähän sen mitä tuollainen toimettomuus saa koirassa aikaan. Hulluks tulee!!! Otettiin nyt siis peltojälki päiväohjelmiin mukaan, sekä mielenvirkistyksesi , aktiviteetiksi että myöskin tulevaa kisauraa ajtellen. Vaikka kuinka positiivisena yrittää olla niin epäilys on pystyykö enää metristä hyppäämään.... niin että jos sitten vaan FH:ta yritetään.

Lyylin tyyli on tuttu ja turvallinen.. niin turvallinen vain siinä mielessä että sen tietää ettei koskaan tiedä mitä se keksii... Mutta senkin kanssa on nyt pellolla käyty vähän ahkerammin ja ainakin itsestä tuntuu hyvälle. ehkä pitäis käydä kokeneempien kommentteja käydä kuulemassa, kun itselle ei ole ihan niin kovaa luottoa koulutus taidoissa....

Mutta täällä me nyt siis parannellaan tassuja ja pidetään sormet ja varpaat ristissä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Lyyli on virallisesti tutkittu

Tänään tulokset kennelliitosta B/0!!!!!!!!!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Paavo JK2 2.6 Kuusjoella!

Kolmas kerta todensanoo ja meillä ainakin piti paikkaansa, nimittäin vasta kolmannella yrittämällä tuo avoimen luokan tulos saatiin!!! Mutta siitäpä olikin sitten tuplasti tyytyväisempi.

Viime syksynähän käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa ja 28.5 sunnuntaina SSPH:n ja Tassujen ystävyysottelussa. Ajattelin jo että ei tuo koira osaakaan jäljestää et aina päästään muutama keppi ja sit jäljestetään pitkään eikä tuu mitään ja sit on luovutettu kun ei oo tietty et ollaako jäljellä vai ei.

Mut oikeastaan maanantain palauttavassa/valmistelevassa koin valaistuksen: Olenkin itse sössinyt kaikki meidän koejäljet turhalla painostamisella. Paavo kun alkaa herkästi tarkistelemaan ja pyörimään ja olen aina luullut että se on hukkaamassa jälkeä, mutta ei se vaan kulkee niin nokka pystyssä että onkin saanut jo vainun kepistä ja kun minä painostan jäljelle niin kepit jää!!!

Mutta torstaina osasin sitten hallita hermoni ja kun koira alkoi pyöriä annoin sen vaan tehdä töitä ja niin ne KAIKKI 6 KEPPIÄ nousi! Eipä voi paljon tyytyväisempi koiraan olla.

Muuten esineruutu oli heikko esitys, sieltä yksi esine ja työskentelystä vain 5 pistettä 12:sta. Mutta ei haitannut kun jo pelkät jälki pisteet riitti maasto tulokseen.

Ja sitten alkoikin stressi puskea päälle tottiksen suhteen.. eli se oli nyt tai ei koskaan tilanne. Ja taiteiltiin sitten 71, kaikki ne liikkeet mitä ajattelin että menee pieleen meni ja varsinkin eteenmeno, joka meni täysin nollille. Mutta tulos on tulos!

Nyt sitten Pesusieni saa treenitaukoa. Me kerätään nyt näyttelykuntoa pyöräilemällä ja kyllä me puruissakin käydään, mutta ainakin pari viikkoa pidetään täysin taukoa tottiksesta ja jäljestä. Tai ainakin yritetään (= Ja tauon aikan pitää miettiä kuviot uusiksi, jotta syksyllä olisi mahikset kolmosessa.

Tässä vielä väsynyt koira palkintonsa kanssa