Lyylin ensimmäinen vuosi

Paljon Onnea vaan, Paljon Onnea vaan!!!

Lyylillä tuli sitten eilen ensimmäinen vuosi täyteen ja pitihän sen kunniaksi kakku leipoa ;)

Mitäs tämä vuosi on sitten sisältänyt:
Lyylihän tuli taloon vapun jälkeen ja sai nukkua uuden mamman kainalossa ensimmäiset yöt. Pian myös päästiin tutustumaan Paavoon ja ei ollut vauhdilla rajoja kun pitkin pihaa vetivät menemään.
Pian sitten muutettiinkin uuten väliaikaiskotiin, joka on nyt ollu väliaikaista jo kohta vuoden...
Lyyli ei paljo muutosta hetkauttanut ja uusi ympäristö otettiin haltuun heti.
Lyylin kesä meni kuumasti ja käytiin jopa ekat leirit ja myöskin mökkeilemässä ja rannassa koira olis viihtynyt vaikka koko yön.
Kotona Lyyli on ollut tosi kiltti uskoo kerrasta jos kieltää jotain, tosin sitten kun oli yksin kotona ja kukaan ei ollut kieltämässä niitä tuhoja tapahtui ja erityisesti vaatteet olivat Lyylin makuun.
Ja näitä tuhoja tuntuu aina silloin tällöin tapahtuvan edelleen, kun pidemmän aikaa joutuu keskenään koirat olemaan. Tässä todiste viime viikolta.
No mutta tämähän on vain elämää ja kaikkee uutta saa kaupasta ;)


Kun puoli vuotta tuli täyteen käytiin Ventelällä välikuvissa ja hienot kuvat tulikin.

Muuten Lyylin elämään on kuulunut vain nuoreksi nartuksi kasvamista ja yritetty opiskella yhteiskuntakelpoista käytöstä, välillä paremmin, välillä taas ei ;)

Mutta Siinäpäs sitä taas ja ens vuonna uudestaan!

Meillä on talossa NAINEN!!!

Lyyli aloitti sitten juoksut ja muuttui nyt sitten tytöstä naiseksi. Vielä on suht rauha maassa eli ei ole saanut Paavoa ihan sekaisin. Se käy aina haistelemassa takapuolta, mutta jättää rauhaan kun komentaa. Piti vaan juuri sattua tämä samaan aikaan kun olen reissuun lähdössä eli sunnuntaina suuntaa kone kohti Thaimaata. Onneksi Paavon kasvattaja on lähellä ja luvannut ottaa Paavon hoitoon pahimmaksi ajaksi.

Mutta on tämä ihmeellistä aikaa ensimmäisen narttukoiran omistajalle ja mielenkiinnolla odotan että mitä muutoksia tämä uusi vaihe saa koirassa aikaan...

Tottiksia ollaan koirien kanssa otettu säännöllisen epäsäännöllisesti ja jotain pieniä edistyksen askelia on otettu. Lyylin kanssa ollaan jo otettu muutama askel seuraamista pallo palkalla ja se näytti aika mageelta. Tykkää! Ja muuten lenkeillä ollaan otettu maahan istu satseja ja toimii aika hyvin. Maahanmenot on nopeita ja melkein joka kerta jo erottaa käskyt toisistaan. Muutenkin huomaa että tietää jo mitä kentälle mennään tekemään eli tottis on KIVAA! Vielä meillä on työtä siinä että tyttö tykkää mieluiten purra narupallon naruun ja leikkii mieluummin yksinään pallon kans. Irrotuksia ollaan otettu myös mukaan kuvioihin ja siinä ei tunnu olevan mitään ongelmaa, ainakaan vielä. Eiköhän tämäkin asia saaha korjattua :)

Paavo, noh se on Paavo. Välillä kierrokset nousee täysin yli ja silloin on melkein turha mitään tehdä, mut hyvänä päivänä se on tosi kiva. Tää on niin outoo ku vertaa koetilanteeseen, missä se taas ei nouse millään....

Noudoissa tuntuu et ollaan saatu hyvää aikaiseksi ja uskon että suurin ällötys kapulaan on poistunut.

Hauskin tapahtuma oli kun otin sen kanssa piiitkästä aikaa eteenmenoa. Ajattelin vielä samalla hieman testata koiraa ja vein palkan sellaiseen kohtaan missä ei ollut valoa. Tarkoituksena nähdä meneekö eteen vaikka palkkaa ei näy. No menihän se! Tosin ei nähnyt palkkaa vaan jatkoi matkaa ja hävisi tehdasalueen hallien taakse :D Ei ainakaan siis matka jää lyhyeksi kun palkka ei tulekaan vastaan.

Pian tää siis heittää hyvästit Suomen kamaralle ja palaa 2 viikon päästä täysin ruskeena ja levänneenä.

Vuosi 2010 ja 2011

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Vanha vuosi on nyt mennyt ja uusi on aluillaan.
Hyvä aika siis katsoa hieman taaksepäin ja tottakai myös eteenpäin.

Vuosi 2010 sisälsi siis paljon hyvää ja kovan menetyksen rakkaan ukkelin poismenon myötä.

Paavon kanssa siis avattiin koekirja ja käytiin JK1, TK1, ja kokeiltiin JK2:sta, tosin silloin ei kuunkappaleet olleet kohillaan. Täytyy sanoa että voiko olla tyytyväisempi! Pesusienen kanssa kun kaikki ns. normaalitkaan tilanteet, kun ei aina ole helppoja niin nuo koeonnistumiset ja kokemukset on kyllä olleet ihan TOP. Ja kaikkeahan ei helpota yhtään se että ohjaajakin osaa tuoda omat paineensa ja jännityksensä mukaan ;D

Kevään aikana tosiaan jouduttiin luopumaan meidän vanhasta herrasta 13 vee tuli melkein täyteen joten ehkä se oli jo aikakin. Silti vieläkin on ikävä!

Ja melkein heti tuon jälkeen tuli sitten meidän Lyyli Tyyli riiviö talouteen. Ja sen jälkeen ei ole tarvinnut tekemisen puutteesta kärsiä. Kyllä täytyy sanoa että on tytössä virtaa ja myös mieltymys mitä ihmeellisimpiin asioihin. mm. minun vaatteiden syönti. On mennyt ihan vaan muutamat vaatekappaleet tuon koirun mahan kautta. Välikuvissakin käytiin ja ne näyttivät lupaavilta, mikä oli suuri helpotus....

VUOSI 2011

Tavoitteita tälle vuodelle:

Paavon kanssa tarkoitus mennä se JK2 läpi sejä yrittää JK3:sta, jos niitä koepaikkoja vaan saa. Myöskin haetaan nyt ne kaks puuttuvaa sertiä (niin niitähän saa ihan hakemalla kehästä :) Ehkä voitais ajatella myös jotain toko koetta jos sellainen sattuu sopivasti kohdalle. Mutta suuri tavoite jota olen haaveillut on mennä päänäyttelyyn, niin ja myöskin siis osallistua rohkeuskokeeseen. Katotaan nyt kuinka mun suunnitelma toimii...

Lyylin kanssa ei tänä vuonna mitään koetavoitteita ole. Yritetään vaan kasvattaa siitä kunnon kansalainen ja treenataan paljon. Odottaa jo että pellot olisivat sulana että päästäs taas jälkee kokeilemaan. Tosin olen ajatellut että Lyylin kanssa kokeilisin hakua ja kenties myös agilityä, jos meidät vaan jonnekin otetaan, kun ohituskurssiltakin ajettiin pois. Mitä, meidän Lytsikö hieman riehakas !

Nyt ei ole kerinnyt uusia kuviakaan ottaa mutta laitetaan noita viime vuoden talvikuvia, niinku vuoden aikaan liittyen .

Syksyisissä tunnelmissa

Tämän vuoden kausi alkaa olla siis lopuillaan ja taas on suunnanoton paikka.

Kesän aikana saatiin siis JK aikaiseksi ja eilen kävimme yrittämässä JK2:sta, tosin ilman tulosta.

Koe: Ensin aloitimme maastolla. Olin numerolla 10, joka oli viimeinen kilpailija, joten jouduimme odottamaan aika kauan ennen kuin pääsimme suorittamaan. Itselle se oli ihan hyvä, kun kerkesi kokoamaan itsensä ja miettimään etukäteen mitä teen ja miten teen.
No itse suorituksiin. Lähtö janalta sujui todella hyvin. Koira oli innokas ja halukas. Muutaman metsin mentyään se teki noin koiran mitan mutkan oikealla, mutta palasi itsenäisesti takaisin janalle ja jatki suoraan janaa eteenpäin. Ja ilman lisäkäskyjä!! Vau! Pian tulikin jälki vastaan ja se otti sen varmasti ja alkoi jäljestämään. Paavo on ottanut viime aikoina melkein joka treeneissä takajäljen, joten kun oltiin menty liinan verran piti oikein kurkata taaksepäin tuomaria ja ihmetellä että eikö se käskekään takaisin janalle. Mut ei ja niin lähdettiin menemään. Paavo työskenteli hyvin ensimmäistä suoraa ja pian se merkkasi kepin, mutta ei ilmaissut sitä ja minä tyhmä en käskenyt sitä takaisin vaan poimin kepin ja jatkettiin matkaa.
Maasto oli aivan hirveää ryteikköä ja siellä sitä tarvottiin eteenpäin. Tuli pian kulma ja pian taas uus kulma, mutta ei keppejä!!!! Vähän alkoi jo pieni paniikki iskeä että ollaanko me nyt ollenkaan jäljellä, mutta pieni tarkistus gepsistä ja ihan kaaviolta se näytti joten matkaa vaan jatkettiin. Pitkän suoran jälkeen Paavo alkoi epäröidä että mihin se jälki menee.... ja siihen se sit tyssäs, ei auttanut vaikka kuinka yritti kannustaa ei lähtenyt koira mihinkään. Yritettiin vielä palata takaisin, jos se jälki olisi pongattu, mutta sit alkoi jo aika loppumaan joten mentiin samaa matkaa takaisin mitä tultiinkin. Ja metsästä siis vain yksi keppi. Päätin kuitenkin heti että jatkan kokeen loppuun, koska haluan nähdä missä koiran kanssa mennään. Janalta saatiin pisteitä 37.
Esineruutuun siis. Sieltä kaksi pistoa ja kummallakin esine. Luovutus jäi taas tekemättä, mutta se olikin odotettavissa. Pisteitä kuitenkin 28!!
Ja lopuksi käytiin vielä tottiksen ympyröissä. Parina oli bortsu ja me taas paikallaoloon ekana. Miten se aina menee näin. NO TAAS Paavo vaikutti olevan hyvässä fiiliksessä, mutta jo siirryttäessä paikallaoloon se tipahti. Paikallolo kuitenkin hyvä. Ja seuraamiset oli ihan ok, tosin jäävät olivat jäätävän huonoja istui vasta toisella käskyllä, jossa oli vauhdin muutos sekä jäätävä katse joka ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Maahan meno oli ok. Mutta seisomista ei suorittanut pysähtyi kolmannella, mutta lähtikin hiipimään perään, perskules! No sitten noutoihin, joihin olin yrittänyt saada hauskaa... mutta sitten tulikin sellainen mitä en ollut ikinä osannut odottaa. Tasamaa noudossa heitin kapulan Paavo lähti innoissaan kapulaa kohti, mutta pistikin nenän maahan ja alkoi etsimään JOTAIN! Ehkä se vieras kapula ei ollutkaan niin hyvä. Otti kuitenkin kapulan, mutta heitti sen minulle muutaman metrin päästä. Hyppynouto, melkein sama homma, mutta ei edes ottanut kapulaa ollenkaan. Sitten A-nouto ja se menikin jo sitten paremmin ja tuli jopa kapulan kanssa eteen, mutta juuri kun olin ottamassa kapulaa, tiputti. Joten aika laihoiksi pisteet jäi. Tosin loppuun hyvä eteenmeno, tässäkään ei mennyt eka käskystä maahan. Pysähtyi kyllä, mutta jäi seisomaan. uusi käsky ja se oli sit siinä. pistetitä muistaakseni jotain 56 tai vastaavaa. Et silleen....

Paavon kanssa ollaan tottiksessa keskitytty aika paljon meidän hallintaongelmiin liikkeiden sijaan ja se näkyy tällä hetkellä aika pahasti koekaaviossa. Mutta uskon että valinta on ollut oikea ja nyt talven aikana hoidetaan liikkeet kuntoon ja tehdään tottis vähän niin kuin uusiksi kokonaan. Ehkä me ollaan edetty liian nopeaan, mikä nyt sitten kostautuu.

Tuo kokeen jäljen perusteella en nyt ala hirveästi johtopäätöksiä tekemään. Kun ottaa kaikki olosuhteet huomioon ei voi olla kovin pettynyt. Aamullahan oli siis ollut vielä hirviporukka metällä juuri sillä alueella missä meidän jälki oli ja sitten tosiaan vielä maastokin oli todella vaikea.... Joten ens vuonna vaan sit uudestaan, kyllä Pawel osaa jo aika paljon.

Lyyli tyyli aukaisi varjeluskoiran uransa perjantaina ja oli tosi hauskaa. Se oli todella kiihkeä ja turhautui myös aika helpsoti, joten kertoo et senkin kanssa tulee hallintaan kiinnittää huomiota... HMMM... Mut nyt vielä muutamat rättipurut ja sit tauolle kasvamaan.

Ja ehkäpä sillä aikaa Paavokin pääsee taas hihaa maistelemaan, josko sais sen kans ens vuonna päänäyttelyssä rohkeuskokeen suoritettua... Katotaan nyt.

Lyylille olen myös miettinyt akiliito koiran uraa. No en tosissaan, mutta se on niin ketteerä ja vikkelä ja tykkää juosta, joten se vois olla hauskaa tekemistä talven aikana, kun jälkee ja puruja ei oo viemässä aikaa.

Pesusieni ja lyllerö kiittää kuittaa ja kumartaa ja palaa taas asiaan, kun sellaista on... Kiitos ja Anteexs

Jyrkkiä susikuoppia, reeninkiä ja sydäntä

Viime viikkoina ollaan Paavon kanssa otettu uusia tuulia monesta suunnasta meidän tottiksiin. Ja tuloksia alkaa jo noudoissa näkymään

Viime viikonloppuna oltiin alaosaston SPL Kuusjoki ja Kaarinan koiraharrastajien yhteistyössä järjestämässä Jouni Jyrkän tottisseminaarissa. Ja voin kertoa että tällä miehellä ei tarina lopu, ehkä koskaan. Kokemusta on niin monesta eri rodusta ja koiratyypistä aina armeijan, poliisin ja rajavartioston koirien koulutuksiin asti, joten ei voi tilastoja ainakaan moittia. Eikä muutenkaan.
Seminaari piti alkaa kahden tunnin teorialla, josta muodostuikin noin 4 tunnin jakso, joten alkoi jo hieman korvia kuumottaa, mutta onneksi pääsimme vihdoin tositoimiin ja raikkaaseen ulkoilmaan viilentymään, tosin korvat eivät säästyneet vieläkään vaan joka aiheesta löytyi niin paljon kerrottavaa.

Lyylin kanssa aloitimme ensimmäisenä koirakkona ja se kun vaihtaa juuri hampaitaan niin keskityttiin vain tutittamiseen ja maahanmenoon saatiin muutama hyvä vinkki.

Täytyy tässä vaiheessa todeta että joka koirakosta oppi kyllä paljon. kiitos siitä kouluttajalle!

Jokainen teki vuorollaan bs. normitreenin, jonka jälkeen käytiin keinoja läpi joilla kyseistä osa-aluetta voisi parantaa. Tässä välissä tietenkin sekoitus teoriaa sekä muutaama koulutustarina vuosien varrelta :)

Paavon kanssa tein perus seuraamisharjoituksen, jonka jälkeen puutuuttiin sen kontaktiin hyvällä häiriö harjoituksella. Eli minä seuruutin koiraa ja Jyrkkä potki palloa vieressä ja aina kontaktin tippumisesta kuunon sanktio ja tämän jälkeen jopa pienestä yrittämisestä sanallista kehua sekä taputtelua kylkeen jatkaen kuitenkin seuruuttamista koko ajan. Tämä tehosi ainakin Paavoon tosi nopeasti ja jo muutaman harjoitteen jälkeen saatiin aikaiseksi että vaikka pallo meni suoraan meidän edestä Paavo reagoi palloon vaan katseellaan ja kontakti pysyi koko ajan.... Huippuu!

Vaikka Jyrkkä käyttääkin pakkoa koulutuksessa hän painotti koko ajan koiran ja ohjaajan suhdetta ja että aina pakotteen jälkeen tulee tulla myös laumavietin kautta palkkio, joka toimi meillä ainakin tosi hyvin. Ongelmahan on ollutkin että Paavo on niin kiinni pallolle tekemisessä, että juuri kun on se päivä etttei niin paljo huvita niin on ollut itse aika aseeton, mutta ehkä tämä tie auttaisi.

Myös maastoissa on menty hieman eteenpäin. Tein Paavolle muutaman pidemmän jäljen ja aika hyvin se jo ajaa sitä ja viimeksi kokeilin jo ensimmäisen piikinkin. Mikä oli Paavolle aika mysteeri että mihin se jälki oikeen menee kun ei jatku eteen, ei oikealle eikä vasemmalle, mutta annoin sen rauhassa touhuta ja ratkaista ongelman ja kyllähän se sitten kannustusten kanssa viimein löysikin oikean suunnan.

Näiden asioiden rohkaisemana ollaan nyt Paavon kanssa menossa JK2:sta kokeilemaan, saas nähä miten käy, mut onneksi kisat on lähellä ja aikaa on kuitenkin vielä lokakuuhun asti treenata :)

Lomallahan ei levätä : )

Lämmintä on piisannut viime aikoina ihan kiitettävästi. Se on ollut loma ilmat niinku kohillaan meikäläisen osalta. Juhannukseksi mentiin Kaenuuseen vähän mökkeilemään Ja samalla tekemään pieni laajennus meidän rantamökkiin. koirat kyllä nautti ja niin myös omistaja. Ihanahan se oli omalla rannalla saunoa ja uiskennella.

Viikon löhöilyn jälkeen alettiinkin tosi toimiin eli perinteinen SPL kesäleiri oli ohjelmassa. Se olikin sit rankaa menoa päivästä toiseen ja täytyy sanoa että kyllä välillä kävi koiria ihan sääliksi ku helteet pamahtivat juuri tuolla viikolla. Mutta kaikki hengissä selvittiin. Viikon aiheena oli metsä/peltojälki, mikä olikin mukava ryhmä. Sai vaihtelua päiviin kun oli montaa lajia, eikä vaan pellolla kökintää kuten viimeksi.
Tämän jälkeen palailtiin vielä takaisin mökille viikoksi ja sitten pitikin jo tulla kotiin, kun Lyylin kasvattaja järjesti peltojälki päivän kasvateilleeen. Mika Leskelä, jolla on myös Lyylin sisko tuli opastamaan meitä. Päivästä oppi paljon ja Lyyli saikin ihan mukavan "tuomion" ammattilaiselta oli kuulemma jopa lupaavin näistä pennuista. Kaikkihan on nyt sit vaan itestä kiinni et mite sen saa opetettua. Ahne se on kun mikä ja eniten ongelmia meille varmaan tuleekin saada se tarkkuus mukaan ja säilyttää innokkuus...

Nyt yritellään naatiskella viimosista lomapäivistä ja maanantaina palataan arkeen.

Tokataan toos, ja rokataas taas

Paavon kanssa on nyt avattu virallinen kisakausi. Torstaina oltiin Kyröskoskella jälkikokeessa ja Paavo yllätti kyllä positiivisesti. Eli siis koulutustunnus plakkarissa palattiin kotiin.

Maasto oli ensin ja sen jälkeen tottis. Janalla Paavo vähän hömpsötti ja kaarsi heti muutaman metrin jälkeen pois janalta. Kutsuin koiran takaisin ja aloitin uudestaan ja sit lähti etenemään. Jäljen pongasi aika varovaisesti ja lähti ajamaan takajälkeä. Tuomarin kutsusta koira takaisin ja sit oikeaan suuntaan. Siitä lähti hyvin etenemään ja ensimmäinen kulma meni hyvin. Eka keppi tosin jäi siinä jäljestämisen innossa Paavolta ohi. Matkaa jatkettiin ja toinen keppi löytyikin sitten pian. Vähän sitä piti ihmetellä et onks tää nyt sellanen, nut kun kehaisin koiraa niin ilmaisi kepin. Siitä iso palkka ja alkoi jo tuntua et täähän voi vaikka onnistuakin. Tämän jälkeen tuli toinen kulma, josta mentiiin ihan huolella yli. Onneksi kuitenkin huomasin sen ja ohjasin koiraa takaisin siihen suuntaan mistä oltiin tultu. Tässä vaiheessa oli jo oikeasti paniikki lähellä, koska tuntui että oltiin seikkailtu metässä jo vaikka kuinka kauan. Paavo kuitenkin kuin ihmeen kaupalla otti jäljen uudestaan ja pian tuli sit kolmas keppi ja taas helpotti. Jäljen vieressä kulki metsätie loppumatkan ja vähän väliä Paavo yritti pyrkiä tielle estin sen kuitenkin, kun ajattelin ettei ykkösluokassa voi olla vielä tienylityksiä ja niin vain kaikki loput kepit löytyi taskuun. tyytyväisenä kaasu pohjassa siis keppien luovutuspaikkaan...
Tämän jälkeen mentiin esine-ruutuun, jossa Paavo taas yllätti täysin!!! Lähetin sen ruutuun ja se lähti sinne hyvin, tosin liikkui jäljestämällä ruudussa, mutta pysyipähän ruudun sisällä kun ei mennyt ilmavainulla. Kun ei mitään alkanut löytyä kutsuin koiran takaisin ja siirryttiin toiseen kulmaan ja pian Paavo bongasikin aivan takamerkin vierestä esineen ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Tosin se vielä viskasi sen mulle, ei siis kunnon luovutusta, mutta onneksi nakkasi sen ulos ruudusta ja pisteet 29/30 :)

Aivan huippusuorituksia siis maastoista, ottaen huomioon että tämä on minun ensimmäinen koirani, jota koulutan ja jonka kanssa kisaan!!!

No sitten tottis. Voi elämä!! Kentälle mentäessä Paavo tuntui olevan hyvässä vireessä, mutta sitten se huomasikin kirkkaat paikallaolo paalut joita ei ollut kentällä, kun kävimme siellä treenaa ja siitähän se alamäki alkoi. Seuraaminen ihan hanurista, liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Tasamaa ja hyppynoudon mokasin itse kun tiputin kapulan, tosin koirakin piti huonosti ja sit A-esteellä se kiersi takas tullessa ja tiputti kapulan eteen. Ja kaiken huipuksi vielä eteenmenossa se lähti innokkaasti muutaman metrin ja sit huomasi piilon ja lähti sinnepäin tykittää.... No ei muuta kuin käsky maahan ja koiran luokse. Tästä kaikesta kuitenkin palkittiin 70 pisteellä ja sehän riitti! Huh huh! Kyllä oli jännää....

Siinä välissä päivä lepoa koiralle ja ohjaajalle (joka tarvitsi sitä enemmän) ja tänään oli sit tokon piirimestaruuskilpailut....
Tulokset:
luoksepäästävyys 7,5, pakitteli kun tuomari tuli melkein pussailee ja se kun ei paavosta oo oikein kivaa
paikalla makaaminen 9,5, pientää piippausta ja levottomuutta
seuraaminen kytkettynä 7, alku oli ihan järkkyä kun piti ihmetellä kentän laidalla olevia ihmisiä ja koiria
seuraaminen taluttimetta 8, paransi siis tässä vaiheessa hyvin
maahanmeno seuraamisen yhetydessä 8, en tiiä mistä meni pisteitä kun en nähnyt, mut luulisin et meni hitaasti
luoksetulo 9,5, ihanaa!!!
seisominen seuraamisen yhteydessä 0, jouduin antamaan toisen käskyn kun ei ollut kunnolla kontaktissa seuruun aikana, pysähtyi kuitenki toisella :) Ja minä vielä kokeilin tätä ennen koetta kentän laidalla ja toimi hyvin, mut näköjään pieni jännitys tuo tuon virheen esille.
estehyppy 9, meinas karata jo ennen aloitusta hyppytelineelle. Onneksi älysin käskee sen takaisin kun olis kuulemma mennyt nollaksi jos olis hypänny. Mut en tiiä ottiko se sen pisteen tuosta vai jostain muusta pois, mun mielestä se oli tosi hyvä. Pysähtyi heti käskystä ja odotti paikallaan kun tulin viereen.
Kokonaisvaikutelma 7, sanoi et tuosta pakittelusta ja ihmisten ihmettelystä väheni noi pisteet, mut kehui palveluhalukkaaksi koiraksi :)

Loppupisteet 151,5 ja kolmas sija piirimestiksissä. Ei huono suoritus ollenkaan niitten kaikkien bortsujen seassa :)

Eli melkoinen viikko takana ja ollaan molemmat tyytyväisiä niin koira kuin omistajakin!!!!!!!!!!