torstai 19. tammikuuta 2017

Koulutatko temppuja vai suoritusta?



Paljon olen viime aikoina pohdiskellut mitä teen 6 vuotiaan koiran kanssa treeneissä. Sehän osaa jo kaikki liikkeet, mutta saada se kokonainen suoritus kokeeseen on puuttunut. Mistä tämä johtuu? Ensimmäinen asia mitä tulee monesti mieleen on että siihen pitää saada lisää viettiä tai että se tulee saada “tottelemaan” paremmin. Noh, palloa on viskottu ja virvottu, on tehty kriteerejä ja hinkattu seuraamista, liikkeitä, noutoa ja treeneissähän nämä yksittäin onnistuukin. Sitten kuitenkin se pidempikestoinen onnistunut suoritus, jopa treeneissä on jäänyt puutteelliseksi. Aikaa on palanut (insinöörinä piti ihan laskea että paljon yli 400 tuntia:) , erilaisia kikkoja kokeiltu ja useat niistä ovatkin toimineetkin, silti miksi ei olla parempia?



Tämän talven tavoitteena on ollut tunnetilan muokkaaminen ja sitä on tehty erityisesti seuraamisen osalta.Kriteerit kuntoon eli ei yhtään askelta seuraamista huonossa tilassa (eli paikka on korrekti). Kaikki on mennyt hyvin ja tehty parasta seuraamista koskaan. Kunnes, otin mukaan enemmän ns. Kokeenomaisen tilanteen jossa siirryn aloituspaikkaan ja odottelen hetken, kokeissa tuo hetki tuntuu ikuisuudelta kun odotat paikalla oloon siirtyvän koiran pääsemistä paalulle ja ohjaajan siirtymistä piiloon ja samalla jännität pysyykö koira aktiivisena tai toiminta-alueella.

Niinhän siinä sitten kävi että nyt sen sijaan että koira olisi normaaliin tapaan laskenut viettiä (eli aktiivisuutta) se alkoikin nostamaan viettiä (turhautumaan) ja se täydellinen seuraaminen levisi käsiin, yhdessä reenissä! Siis kaikki se työ ja hinkkaaminen ei ollutkaan johtanut mihinkään.


Vai oliko? Ainakin se herätti tämän ohjaajan miettimään, miksi hinkata sitä täydellistä liikettä, kerta kerran jälkeen, vaan miksi ei vain keskittyisi siihen oleelliseen eli meidän tapauksessa pitäisi miettiä kaavion jokainen vaihe ja rakentaa suoritusta sen perusteella, vahvistaen niitä ongelma kohtia. Tässäpä siis 6 vuoden jälkeen palaamme perusasento treeniin, nyt keskittyen siihen että koiran mielentila  ja odotusarvo perusasennosta saadaan muutettua rentoutuneeseen ja aktiiviseen olotilaan, jossa koira on valmis mihin vaan. Jos tämän saan kuntoon niin sitten voidaan miettiä sitä ensimmäistä askelta, joka ei välttämättä olekaan askel...


“That’s one small step for man; one giant leap for mankind”

-Neil Armstrong-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti