Viime viikkoina ollaan Paavon kanssa otettu uusia tuulia monesta suunnasta meidän tottiksiin. Ja tuloksia alkaa jo noudoissa näkymään
Viime viikonloppuna oltiin alaosaston SPL Kuusjoki ja Kaarinan koiraharrastajien yhteistyössä järjestämässä Jouni Jyrkän tottisseminaarissa. Ja voin kertoa että tällä miehellä ei tarina lopu, ehkä koskaan. Kokemusta on niin monesta eri rodusta ja koiratyypistä aina armeijan, poliisin ja rajavartioston koirien koulutuksiin asti, joten ei voi tilastoja ainakaan moittia. Eikä muutenkaan.
Seminaari piti alkaa kahden tunnin teorialla, josta muodostuikin noin 4 tunnin jakso, joten alkoi jo hieman korvia kuumottaa, mutta onneksi pääsimme vihdoin tositoimiin ja raikkaaseen ulkoilmaan viilentymään, tosin korvat eivät säästyneet vieläkään vaan joka aiheesta löytyi niin paljon kerrottavaa.
Lyylin kanssa aloitimme ensimmäisenä koirakkona ja se kun vaihtaa juuri hampaitaan niin keskityttiin vain tutittamiseen ja maahanmenoon saatiin muutama hyvä vinkki.
Täytyy tässä vaiheessa todeta että joka koirakosta oppi kyllä paljon. kiitos siitä kouluttajalle!
Jokainen teki vuorollaan bs. normitreenin, jonka jälkeen käytiin keinoja läpi joilla kyseistä osa-aluetta voisi parantaa. Tässä välissä tietenkin sekoitus teoriaa sekä muutaama koulutustarina vuosien varrelta :)
Paavon kanssa tein perus seuraamisharjoituksen, jonka jälkeen puutuuttiin sen kontaktiin hyvällä häiriö harjoituksella. Eli minä seuruutin koiraa ja Jyrkkä potki palloa vieressä ja aina kontaktin tippumisesta kuunon sanktio ja tämän jälkeen jopa pienestä yrittämisestä sanallista kehua sekä taputtelua kylkeen jatkaen kuitenkin seuruuttamista koko ajan. Tämä tehosi ainakin Paavoon tosi nopeasti ja jo muutaman harjoitteen jälkeen saatiin aikaiseksi että vaikka pallo meni suoraan meidän edestä Paavo reagoi palloon vaan katseellaan ja kontakti pysyi koko ajan.... Huippuu!
Vaikka Jyrkkä käyttääkin pakkoa koulutuksessa hän painotti koko ajan koiran ja ohjaajan suhdetta ja että aina pakotteen jälkeen tulee tulla myös laumavietin kautta palkkio, joka toimi meillä ainakin tosi hyvin. Ongelmahan on ollutkin että Paavo on niin kiinni pallolle tekemisessä, että juuri kun on se päivä etttei niin paljo huvita niin on ollut itse aika aseeton, mutta ehkä tämä tie auttaisi.
Myös maastoissa on menty hieman eteenpäin. Tein Paavolle muutaman pidemmän jäljen ja aika hyvin se jo ajaa sitä ja viimeksi kokeilin jo ensimmäisen piikinkin. Mikä oli Paavolle aika mysteeri että mihin se jälki oikeen menee kun ei jatku eteen, ei oikealle eikä vasemmalle, mutta annoin sen rauhassa touhuta ja ratkaista ongelman ja kyllähän se sitten kannustusten kanssa viimein löysikin oikean suunnan.
Näiden asioiden rohkaisemana ollaan nyt Paavon kanssa menossa JK2:sta kokeilemaan, saas nähä miten käy, mut onneksi kisat on lähellä ja aikaa on kuitenkin vielä lokakuuhun asti treenata :)