Välillä aina tulee niitä tilanteita jolloin sitä hihnassa kävelyä ei voi välttää. Meillä tämä lähinnä kohdistuu matkustelun yhteyteen tai treenireissuille. Meillähän on myös useampia koiria, joista suurin osa menee hihnassa ihan ok ja useimmiten nämä tilanteet saadaan hoidettua ilman suurempaa draamaa. Mutta sitten joskus vaan omakin pinna on tiukoilla ja myönnän silloin nämä hihnakäytös ongelmat saavat mittarin tappiin... Varsinkin tämän yhden spesiaali tyypin kans.
Nyt sitten pari kuukautta sitten olimme pimeällä meidän lähipellolla ja olin juuri ottamassa koiraa kiinni, kun se saikin hajun peuroista ja sitten mentiin. Tosin ei kovin pitkälle, kun kuului vinkaisu ja kolmijalkainen koira palasi takaisin. Tästä seurauksena siis hauisjänne vamma ja tiedossa remmilenkkejä, jaiks!!!! Olin nyt siis tilanteessa, jossa olin pakotettu tekemään asialle jotain. Tiesin kuntoutumisen (remmilenkkien) kestävän pidempään ja vetäminen ei muutenkaan tekisi vammalle hyvää.
Olen aikaisemminkin omistanut vetävän koiran ja muistan että sen kanssa yritin kaikkea. Palkkailla kun kulki vierellä (ehkä en osannut sitä tehdä ihan oikeinkaan), seisoa puuna kunnes luopui vedosta ja löysytti hihnan jolloin pääsi jatkamaan eteenpäin, aina hihnan kiristyessä kääntyä toiseen suuntaan (pyörittiin sitten ympyrää 😆 kahden metrin säteellä) jne.... jne... joten minulla ei ollut mitään hajua mitä tehdä....Mikä toimisi?
Mitä sitten tein? Pakkasin liivin taskun täyteen nappuloita ja lähdin lenkille fleksissä. En enää ihan tarkkaan muista mikä minulla oli suunnitelmana, luultavasti mietin että palkkaan sitä kun tulee luo tms... Sitten kuitenkin ensimmäisellä suoralla vedettiin ja rytkittiin niin lujaa että hyvä ettei fleksi ratkennut, ainakin rystyset loisti valkoisena 👿 ja hermot punaisella.... Siinä tilanteessa jotenkin purin raivoni niin että vedin koiran liinasta viereen (en mitenkään retuuttamalla tai nyppimällä,vaan vähän kuten kalastaja kerii siimaansa), palkkasin, lähdin eteenpäin, uudestaan ja uudestaan, niin kauan kunnes muistaakseni sain reaktion: liina kiristyi, koira tuli viereen. Tästä edettiin siihen että kun vedin viereen koira ei heti saanut palkkaa, vaan joutui odottamaan kun kaivoin sen taskusta. Pidin sääntönä että koira ei saa lähteä ennen kuin on saanut palkan. Luulen että tällä vältin sen ettei koira tule vain tsekkaa onko namimaatti täynnä vai ei. Jos koira lähti ennen namia vedin sen vain takaisin viereen. Lisäsin myös "vierellä" käskyn kun halusin että se kulkee myös vähän matkaa vierellä eteenpäin ennen palkkausta, mutta enää ei sitäkään juuri tarvitse. Kun koira oppi konseptin ettei lähteminen ennen palkkaa ole vaihtoehto, niin aika kiltisti se kävelee vierellä kunnes saa palkan. Jostain syystä tämä on toiminut niin että kun palkan jälkeen saa lähteä sillä ei olekaan kiire rynnätä mihinkään vaikka pääseekin myös tutkimaan sitä mitä nyt olikaan rynnimässä tutkimaan (Premack?).
Mihin tämä on johtanut? Pakkaan nyt lenkeille aina nameja mukaan (tähän on toinenkin syy, josta voin kirjoittaa toisen tekstin myöhemmin) ja meillä on remmilenkeillä suht mukavaa. Välillä joudun lenkin alussa käyttämään vetoa (ja palkkausta), mutta yleensä kerta tai kaksi riittää muistuttamaan. Useimmiten kun remmi kiristyy tyyppi juoksee äkkiä viereen ja käy muutenkin tsekkailemassa enemmän vieressä. Välillä palkkaan sitäkin, välillä en (alkuun tietenkin palkkasin näitäkin aina). Meillä on nyt molemmilla selkeät pelisäännöt ja ollaan molemmat myös aika tyytyväisiä niihin. Mitä ajatuksia herätti tai miten itse olet toiminut hihnakäytöksen kanssa?
