torstai 14. helmikuuta 2019


What motivates us (Daniel Pink), Mikä meitä motivoi?

Koira (tai eläin) koulutus on pitkälti tukeutunut vain oman alansa tutkimuksiin, kuitenkin itse olen viime aikoina alkanut yhä enemmän kaivaa tietoa sen ulkopuolelta ja yritän miettiä voisiko sitä soveltaa omaan harrastukseen. Törmäsin tähän mielenkiintoiseen tutkijaan(?) ja kirjailijaan jo usemapi vuosi sitten ja satuin katsomaan herran luennon uudelleen ja siitä sainkin idean alkaa kirjoittamaan näitä ajatuksia ylös tänne, jos jotain muutakin sattuisi kiinnostamaan.
Daniel Pink on siis tutkinut jo olemassa olevia tutkimuksia ja törmännyt mielenkiintoiseen dilemmaan: Keppi ja porkkana menetelmä on toiminut joskus aikaisemmin, mutta ei enää nykypäivänä.



On tutkittua tietoa mikä meitä motivoi ja kuitenkaan sitä ei yhä tänä päivänä (aikaisimmat tutkimukset aiheesta taitaa olla jo yli 40 vuotta vanhoja) olla otettu oikeasti käyttöön. Olen itse huomannut että tästä on puhuttu jonkin verran medioissa jne, mutta syy miksi näin on on jäänyt viesteissä hyvin alhaiselle prioriteetille. Viesti siis usein on näin sinun tulisi toimia jotta saat tehokkaita ja innovatiisia työntekijöitä, mutta ei ole osattu kertoa MIKSI ja mihin se perustuu.

Perustietoa on että mikä meitä motivoi on ensimmäisenä ns. Perustarpeet: nälkä, jano jne... Tämän jälkeen toisena on palkkio/ rangaistus. Tästähän koira maailma käy kuumana tällä hetkellä. On ns. Kukkahattujengi joka meuhaa positiivisen vahvistamisen voimaan ja nojaa tieteeseen ja sitten on toinen puoli joka sanoo ettei ilman rankaisuja saada luotettavia tuloksia, koska meidän kokemukset sanovat niin. Fine! En puutu tässä siihen kumpi on oikeassa, koska oikeasti se ei ole merkityksellistä ja kummallakin on todettu olevan vain lyhyt aikaisia tuloksia. Tämä perustuu kolmanteen asteeseen motivaatiossa eli jos tätä ei ole ei ole myöskään pitkäaikaisia tuloksia. Mitä se sitten on? Hyvin yksinkertaista: Teet tiettyjä asioita koska sinä vain tykkäät tehdä niitä! Vau :0


Hieman lisää pohjaa näille väittämille. Eli jo pitkään on tutkittu palkkioiden vaikutuksia (ihmisillä) ja tutkimukset ovat osoittaneet että jos puhutaan vain mekaanisia taitoja vaativasta tekemisestä niin korrelaatio korkeampi palkka -> parempi suoritus, mutta (ja tässä tämä menee oikeasti mielenkiintoiseksi) jos kyseinen tehtävä vaatii alkeellisemmankaan tason kognitiivisia taitoja kaikki kääntyykin päälaelleen: korkeampi palkka -> huonompi suoritus WHAT??? 



Tätä koetta on tehty hyvin monissa eri konteksteissa ja kaikki ovat vahvistaneet saman. Esimerkkinä voisi käyttää tutkittua lapsi ryhmää, jossa huomattiin että kun lapset saivat itse päättää mitä tekevät monet heistä tykkäsivät piirtää. Nämä piirtävät lapset koottiin ryhmään, joka jaettiin kolmeen pienempään ryhmään. Kaikille ryhmille tarjottiin mahdollisuus piirtämiseen, mutta ryhmälle 1 sanottiin ennen aloittamista että kun olette valmiit saatte hienon mitalin, ryhmälle 2 ei kerrottu mitään etukäteen mutta kun he olivat valmiit he saivat mitalin, ryhmä 3 ei sanottu mitään ja he eivät myöskään saaneet mitään. Kun näitä lapsia seurattiin niin huomattiin että tutkimuksen ulkopuolella ryhmän 1 ja 2 vapaaehtoinen piirtäminen lakkasi lähes täysin, kun ryhmä 3 piirteli edelleen kuten ennenkin. Eli oletus että palkkio nostaisi jo kivan asian tekemistä kääntyikin päälaelleen.

Tämä tekeekin mielenkiintoiseksi miettiä miten tulisi suhtautua harjoituksiin koiran kanssa ja mihin tulisi keskittyä? Ei nyt pidä sekoittaa tätä siihen että palkkiot tulisi kokonaan unohtaa, se kuuluu edelleen osana, kuten perustarpeista huolehtiminenkin, mutta esimerkiksi jackpotin kaltaiset palkkiot? What’s the benefit? Ehkä palkkioiden noston sijaan tulisi miettiä jatkossa enemmän mitkä asiat lisäävät innokkuutta.

Tutkimuksissa (ihmisillä) on löydetty kolme perusasiaa jotka selittävät tarkemmin mistä tuo halu ja into syntyy = autonomy, mastery & purpose. Autonomy tarkoittaa ns. Luonnollista tilaa jossa synnymme. Kaikki lapset ovat syntymästään lähtien kiinnostuneita kaikesta ja aktiivisia ja haluavat ymmärtää ja oppia. Tämä on tiivistetty: active & engagment eli ei kukaan lapsi ole passiivinen ja vetäytyvä alunperin, (myöhemmin meistä muovautuu sellaisia J ). Mastery on halu tulla paremmaksi, halu selvittää siistejä haasteita tai ongelmia. Ja kolmas on purpose =elämän tarkoitus, tavoite tehdä jotain merkityksellistä. Tälle en nyt itse heti löydä yhtymäkohtaa koiriin, mutta voi olla että pohtimalla lisää sekin löytyisi.

Näitä lähden nyt miettimään, väännän vähemmän rautalangasta ja mietin enemmän osallistuvaa harjoittelua ja pyrin luomaan enemmän siistejä haasteita joissa tiedän koiran onnistuvan



Linkki: Pinkin luentoon: