sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Syksyisissä tunnelmissa
Tämän vuoden kausi alkaa olla siis lopuillaan ja taas on suunnanoton paikka.
Kesän aikana saatiin siis JK aikaiseksi ja eilen kävimme yrittämässä JK2:sta, tosin ilman tulosta.
Koe: Ensin aloitimme maastolla. Olin numerolla 10, joka oli viimeinen kilpailija, joten jouduimme odottamaan aika kauan ennen kuin pääsimme suorittamaan. Itselle se oli ihan hyvä, kun kerkesi kokoamaan itsensä ja miettimään etukäteen mitä teen ja miten teen.
No itse suorituksiin. Lähtö janalta sujui todella hyvin. Koira oli innokas ja halukas. Muutaman metsin mentyään se teki noin koiran mitan mutkan oikealla, mutta palasi itsenäisesti takaisin janalle ja jatki suoraan janaa eteenpäin. Ja ilman lisäkäskyjä!! Vau! Pian tulikin jälki vastaan ja se otti sen varmasti ja alkoi jäljestämään. Paavo on ottanut viime aikoina melkein joka treeneissä takajäljen, joten kun oltiin menty liinan verran piti oikein kurkata taaksepäin tuomaria ja ihmetellä että eikö se käskekään takaisin janalle. Mut ei ja niin lähdettiin menemään. Paavo työskenteli hyvin ensimmäistä suoraa ja pian se merkkasi kepin, mutta ei ilmaissut sitä ja minä tyhmä en käskenyt sitä takaisin vaan poimin kepin ja jatkettiin matkaa.
Maasto oli aivan hirveää ryteikköä ja siellä sitä tarvottiin eteenpäin. Tuli pian kulma ja pian taas uus kulma, mutta ei keppejä!!!! Vähän alkoi jo pieni paniikki iskeä että ollaanko me nyt ollenkaan jäljellä, mutta pieni tarkistus gepsistä ja ihan kaaviolta se näytti joten matkaa vaan jatkettiin. Pitkän suoran jälkeen Paavo alkoi epäröidä että mihin se jälki menee.... ja siihen se sit tyssäs, ei auttanut vaikka kuinka yritti kannustaa ei lähtenyt koira mihinkään. Yritettiin vielä palata takaisin, jos se jälki olisi pongattu, mutta sit alkoi jo aika loppumaan joten mentiin samaa matkaa takaisin mitä tultiinkin. Ja metsästä siis vain yksi keppi. Päätin kuitenkin heti että jatkan kokeen loppuun, koska haluan nähdä missä koiran kanssa mennään. Janalta saatiin pisteitä 37.
Esineruutuun siis. Sieltä kaksi pistoa ja kummallakin esine. Luovutus jäi taas tekemättä, mutta se olikin odotettavissa. Pisteitä kuitenkin 28!!
Ja lopuksi käytiin vielä tottiksen ympyröissä. Parina oli bortsu ja me taas paikallaoloon ekana. Miten se aina menee näin. NO TAAS Paavo vaikutti olevan hyvässä fiiliksessä, mutta jo siirryttäessä paikallaoloon se tipahti. Paikallolo kuitenkin hyvä. Ja seuraamiset oli ihan ok, tosin jäävät olivat jäätävän huonoja istui vasta toisella käskyllä, jossa oli vauhdin muutos sekä jäätävä katse joka ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Maahan meno oli ok. Mutta seisomista ei suorittanut pysähtyi kolmannella, mutta lähtikin hiipimään perään, perskules! No sitten noutoihin, joihin olin yrittänyt saada hauskaa... mutta sitten tulikin sellainen mitä en ollut ikinä osannut odottaa. Tasamaa noudossa heitin kapulan Paavo lähti innoissaan kapulaa kohti, mutta pistikin nenän maahan ja alkoi etsimään JOTAIN! Ehkä se vieras kapula ei ollutkaan niin hyvä. Otti kuitenkin kapulan, mutta heitti sen minulle muutaman metrin päästä. Hyppynouto, melkein sama homma, mutta ei edes ottanut kapulaa ollenkaan. Sitten A-nouto ja se menikin jo sitten paremmin ja tuli jopa kapulan kanssa eteen, mutta juuri kun olin ottamassa kapulaa, tiputti. Joten aika laihoiksi pisteet jäi. Tosin loppuun hyvä eteenmeno, tässäkään ei mennyt eka käskystä maahan. Pysähtyi kyllä, mutta jäi seisomaan. uusi käsky ja se oli sit siinä. pistetitä muistaakseni jotain 56 tai vastaavaa. Et silleen....
Paavon kanssa ollaan tottiksessa keskitytty aika paljon meidän hallintaongelmiin liikkeiden sijaan ja se näkyy tällä hetkellä aika pahasti koekaaviossa. Mutta uskon että valinta on ollut oikea ja nyt talven aikana hoidetaan liikkeet kuntoon ja tehdään tottis vähän niin kuin uusiksi kokonaan. Ehkä me ollaan edetty liian nopeaan, mikä nyt sitten kostautuu.
Tuo kokeen jäljen perusteella en nyt ala hirveästi johtopäätöksiä tekemään. Kun ottaa kaikki olosuhteet huomioon ei voi olla kovin pettynyt. Aamullahan oli siis ollut vielä hirviporukka metällä juuri sillä alueella missä meidän jälki oli ja sitten tosiaan vielä maastokin oli todella vaikea.... Joten ens vuonna vaan sit uudestaan, kyllä Pawel osaa jo aika paljon.
Lyyli tyyli aukaisi varjeluskoiran uransa perjantaina ja oli tosi hauskaa. Se oli todella kiihkeä ja turhautui myös aika helpsoti, joten kertoo et senkin kanssa tulee hallintaan kiinnittää huomiota... HMMM... Mut nyt vielä muutamat rättipurut ja sit tauolle kasvamaan.
Ja ehkäpä sillä aikaa Paavokin pääsee taas hihaa maistelemaan, josko sais sen kans ens vuonna päänäyttelyssä rohkeuskokeen suoritettua... Katotaan nyt.
Lyylille olen myös miettinyt akiliito koiran uraa. No en tosissaan, mutta se on niin ketteerä ja vikkelä ja tykkää juosta, joten se vois olla hauskaa tekemistä talven aikana, kun jälkee ja puruja ei oo viemässä aikaa.
Pesusieni ja lyllerö kiittää kuittaa ja kumartaa ja palaa taas asiaan, kun sellaista on... Kiitos ja Anteexs
torstai 26. elokuuta 2010
Jyrkkiä susikuoppia, reeninkiä ja sydäntä
Viime viikonloppuna oltiin alaosaston SPL Kuusjoki ja Kaarinan koiraharrastajien yhteistyössä järjestämässä Jouni Jyrkän tottisseminaarissa. Ja voin kertoa että tällä miehellä ei tarina lopu, ehkä koskaan. Kokemusta on niin monesta eri rodusta ja koiratyypistä aina armeijan, poliisin ja rajavartioston koirien koulutuksiin asti, joten ei voi tilastoja ainakaan moittia. Eikä muutenkaan.
Seminaari piti alkaa kahden tunnin teorialla, josta muodostuikin noin 4 tunnin jakso, joten alkoi jo hieman korvia kuumottaa, mutta onneksi pääsimme vihdoin tositoimiin ja raikkaaseen ulkoilmaan viilentymään, tosin korvat eivät säästyneet vieläkään vaan joka aiheesta löytyi niin paljon kerrottavaa.
Lyylin kanssa aloitimme ensimmäisenä koirakkona ja se kun vaihtaa juuri hampaitaan niin keskityttiin vain tutittamiseen ja maahanmenoon saatiin muutama hyvä vinkki.
Täytyy tässä vaiheessa todeta että joka koirakosta oppi kyllä paljon. kiitos siitä kouluttajalle!
Jokainen teki vuorollaan bs. normitreenin, jonka jälkeen käytiin keinoja läpi joilla kyseistä osa-aluetta voisi parantaa. Tässä välissä tietenkin sekoitus teoriaa sekä muutaama koulutustarina vuosien varrelta :)
Paavon kanssa tein perus seuraamisharjoituksen, jonka jälkeen puutuuttiin sen kontaktiin hyvällä häiriö harjoituksella. Eli minä seuruutin koiraa ja Jyrkkä potki palloa vieressä ja aina kontaktin tippumisesta kuunon sanktio ja tämän jälkeen jopa pienestä yrittämisestä sanallista kehua sekä taputtelua kylkeen jatkaen kuitenkin seuruuttamista koko ajan. Tämä tehosi ainakin Paavoon tosi nopeasti ja jo muutaman harjoitteen jälkeen saatiin aikaiseksi että vaikka pallo meni suoraan meidän edestä Paavo reagoi palloon vaan katseellaan ja kontakti pysyi koko ajan.... Huippuu!
Vaikka Jyrkkä käyttääkin pakkoa koulutuksessa hän painotti koko ajan koiran ja ohjaajan suhdetta ja että aina pakotteen jälkeen tulee tulla myös laumavietin kautta palkkio, joka toimi meillä ainakin tosi hyvin. Ongelmahan on ollutkin että Paavo on niin kiinni pallolle tekemisessä, että juuri kun on se päivä etttei niin paljo huvita niin on ollut itse aika aseeton, mutta ehkä tämä tie auttaisi.
Myös maastoissa on menty hieman eteenpäin. Tein Paavolle muutaman pidemmän jäljen ja aika hyvin se jo ajaa sitä ja viimeksi kokeilin jo ensimmäisen piikinkin. Mikä oli Paavolle aika mysteeri että mihin se jälki oikeen menee kun ei jatku eteen, ei oikealle eikä vasemmalle, mutta annoin sen rauhassa touhuta ja ratkaista ongelman ja kyllähän se sitten kannustusten kanssa viimein löysikin oikean suunnan.
Näiden asioiden rohkaisemana ollaan nyt Paavon kanssa menossa JK2:sta kokeilemaan, saas nähä miten käy, mut onneksi kisat on lähellä ja aikaa on kuitenkin vielä lokakuuhun asti treenata :)
torstai 29. heinäkuuta 2010
Lomallahan ei levätä : )
Lämmintä on piisannut viime aikoina ihan kiitettävästi. Se on ollut loma ilmat niinku kohillaan meikäläisen osalta. Juhannukseksi mentiin Kaenuuseen vähän mökkeilemään Ja samalla tekemään pieni laajennus meidän rantamökkiin. koirat kyllä nautti ja niin myös omistaja. Ihanahan se oli omalla rannalla saunoa ja uiskennella.
Viikon löhöilyn jälkeen alettiinkin tosi toimiin eli perinteinen SPL kesäleiri oli ohjelmassa. Se olikin sit rankaa menoa päivästä toiseen ja täytyy sanoa että kyllä välillä kävi koiria ihan sääliksi ku helteet pamahtivat juuri tuolla viikolla. Mutta kaikki hengissä selvittiin. Viikon aiheena oli metsä/peltojälki, mikä olikin mukava ryhmä. Sai vaihtelua päiviin kun oli montaa lajia, eikä vaan pellolla kökintää kuten viimeksi.
Tämän jälkeen palailtiin vielä takaisin mökille viikoksi ja sitten pitikin jo tulla kotiin, kun Lyylin kasvattaja järjesti peltojälki päivän kasvateilleeen. Mika Leskelä, jolla on myös Lyylin sisko tuli opastamaan meitä. Päivästä oppi paljon ja Lyyli saikin ihan mukavan "tuomion" ammattilaiselta oli kuulemma jopa lupaavin näistä pennuista. Kaikkihan on nyt sit vaan itestä kiinni et mite sen saa opetettua. Ahne se on kun mikä ja eniten ongelmia meille varmaan tuleekin saada se tarkkuus mukaan ja säilyttää innokkuus...
Nyt yritellään naatiskella viimosista lomapäivistä ja maanantaina palataan arkeen.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Tokataan toos, ja rokataas taas
Maasto oli ensin ja sen jälkeen tottis. Janalla Paavo vähän hömpsötti ja kaarsi heti muutaman metrin jälkeen pois janalta. Kutsuin koiran takaisin ja aloitin uudestaan ja sit lähti etenemään. Jäljen pongasi aika varovaisesti ja lähti ajamaan takajälkeä. Tuomarin kutsusta koira takaisin ja sit oikeaan suuntaan. Siitä lähti hyvin etenemään ja ensimmäinen kulma meni hyvin. Eka keppi tosin jäi siinä jäljestämisen innossa Paavolta ohi. Matkaa jatkettiin ja toinen keppi löytyikin sitten pian. Vähän sitä piti ihmetellä et onks tää nyt sellanen, nut kun kehaisin koiraa niin ilmaisi kepin. Siitä iso palkka ja alkoi jo tuntua et täähän voi vaikka onnistuakin. Tämän jälkeen tuli toinen kulma, josta mentiiin ihan huolella yli. Onneksi kuitenkin huomasin sen ja ohjasin koiraa takaisin siihen suuntaan mistä oltiin tultu. Tässä vaiheessa oli jo oikeasti paniikki lähellä, koska tuntui että oltiin seikkailtu metässä jo vaikka kuinka kauan. Paavo kuitenkin kuin ihmeen kaupalla otti jäljen uudestaan ja pian tuli sit kolmas keppi ja taas helpotti. Jäljen vieressä kulki metsätie loppumatkan ja vähän väliä Paavo yritti pyrkiä tielle estin sen kuitenkin, kun ajattelin ettei ykkösluokassa voi olla vielä tienylityksiä ja niin vain kaikki loput kepit löytyi taskuun. tyytyväisenä kaasu pohjassa siis keppien luovutuspaikkaan...
Tämän jälkeen mentiin esine-ruutuun, jossa Paavo taas yllätti täysin!!! Lähetin sen ruutuun ja se lähti sinne hyvin, tosin liikkui jäljestämällä ruudussa, mutta pysyipähän ruudun sisällä kun ei mennyt ilmavainulla. Kun ei mitään alkanut löytyä kutsuin koiran takaisin ja siirryttiin toiseen kulmaan ja pian Paavo bongasikin aivan takamerkin vierestä esineen ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Tosin se vielä viskasi sen mulle, ei siis kunnon luovutusta, mutta onneksi nakkasi sen ulos ruudusta ja pisteet 29/30 :)
Aivan huippusuorituksia siis maastoista, ottaen huomioon että tämä on minun ensimmäinen koirani, jota koulutan ja jonka kanssa kisaan!!!
No sitten tottis. Voi elämä!! Kentälle mentäessä Paavo tuntui olevan hyvässä vireessä, mutta sitten se huomasikin kirkkaat paikallaolo paalut joita ei ollut kentällä, kun kävimme siellä treenaa ja siitähän se alamäki alkoi. Seuraaminen ihan hanurista, liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Tasamaa ja hyppynoudon mokasin itse kun tiputin kapulan, tosin koirakin piti huonosti ja sit A-esteellä se kiersi takas tullessa ja tiputti kapulan eteen. Ja kaiken huipuksi vielä eteenmenossa se lähti innokkaasti muutaman metrin ja sit huomasi piilon ja lähti sinnepäin tykittää.... No ei muuta kuin käsky maahan ja koiran luokse. Tästä kaikesta kuitenkin palkittiin 70 pisteellä ja sehän riitti! Huh huh! Kyllä oli jännää....
Siinä välissä päivä lepoa koiralle ja ohjaajalle (joka tarvitsi sitä enemmän) ja tänään oli sit tokon piirimestaruuskilpailut....
Tulokset:
luoksepäästävyys 7,5, pakitteli kun tuomari tuli melkein pussailee ja se kun ei paavosta oo oikein kivaa
paikalla makaaminen 9,5, pientää piippausta ja levottomuutta
seuraaminen kytkettynä 7, alku oli ihan järkkyä kun piti ihmetellä kentän laidalla olevia ihmisiä ja koiria
seuraaminen taluttimetta 8, paransi siis tässä vaiheessa hyvin
maahanmeno seuraamisen yhetydessä 8, en tiiä mistä meni pisteitä kun en nähnyt, mut luulisin et meni hitaasti
luoksetulo 9,5, ihanaa!!!
seisominen seuraamisen yhteydessä 0, jouduin antamaan toisen käskyn kun ei ollut kunnolla kontaktissa seuruun aikana, pysähtyi kuitenki toisella :) Ja minä vielä kokeilin tätä ennen koetta kentän laidalla ja toimi hyvin, mut näköjään pieni jännitys tuo tuon virheen esille.
estehyppy 9, meinas karata jo ennen aloitusta hyppytelineelle. Onneksi älysin käskee sen takaisin kun olis kuulemma mennyt nollaksi jos olis hypänny. Mut en tiiä ottiko se sen pisteen tuosta vai jostain muusta pois, mun mielestä se oli tosi hyvä. Pysähtyi heti käskystä ja odotti paikallaan kun tulin viereen.
Kokonaisvaikutelma 7, sanoi et tuosta pakittelusta ja ihmisten ihmettelystä väheni noi pisteet, mut kehui palveluhalukkaaksi koiraksi :)
Loppupisteet 151,5 ja kolmas sija piirimestiksissä. Ei huono suoritus ollenkaan niitten kaikkien bortsujen seassa :)
Eli melkoinen viikko takana ja ollaan molemmat tyytyväisiä niin koira kuin omistajakin!!!!!!!!!!
torstai 27. toukokuuta 2010
Muutoksia
Elämä on mennyt lähinnä viime aikoina pennun rytmin mukaan eli syödään, nukutaan ja tehdään tarpeita. Välillä yrittää saada aikaa järjestettyä Paavolle että sekin saa virikkeitä. Tosin kaikki menee nyt semmoista hulinaa että. Muutto on ensi viikolla se oma talo on vielä etsinnässä ja väliaikaismuutto tiedossa. Saa nähdä miten pentu sen ottaa, toivottavsti hyvin.
Paavolle ollaan etsitty JK1 koetta, nyt ollaan varapaikalla Hämeenlinnaan kesäkuussa... vaikee on löytää kokeita sopivan matkan päästä. Mutta on meillä nyt yksi koe tiedossa. Työkaveri sai houkuteltu toko PM:n ja kun ne on omalla paikkakunnalla ja seura maksaa osallistumisenkin niin aattelin et mikäs siinä. Vaikka kyllä jännittää se luoksepäästävyys.. pakko olis päästä sitä tässä treenaa vierailla ihmisillä...
Eli siis summa summarum kiirettä ja stressiä on parhaillaan ihan kiitettävästi. Toivotaan vaan ettei viikonloppuna sada kauheasti niin saadaan muutotkin tehtyä. Onneksi ihana sisko tulee auttamaan Kuopijosta saakka :)
tiistai 4. toukokuuta 2010
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua
Meidän Rakas vanhuksemme jouduttiin viemään sateenkaari silloille. Takapää ei vaan enää kestänyt. Mutta kyllä 12 hyvää vuotta on hyvä ikä noinkin isokokoiselle urokselle. Ikävä on suuri.
Toi sun tyylisi on niin makee
Sitä moni tavoittelee ja hakee
Mä oon varmaan onnenkain tytöistä
Kun sain muistot päivistä ja öistä sun kanssa
Vaikken ikinä omaksi saisi
En hetkeekään pois mä vaihtaisi
Näytit runot ja musiikin mulle
Kaikki lauluni omistan sulle
Vannoit etten unohda koskaan
Säilyt sydämesäni aina
Annoit, annoit mulle pysyvän onnen vaikka olit vain laina
Opetit mitä vapaus tarkoittaa
Rakkautta on turhaa koittaa
Pistää häkkiin ei se siellä soita
Muuta kuin tukahdetettuja melodioita
Oon yksin mutta tuntuu kuin olisit tässä
Mulle seuraa pitämässä
Nääkin sanat sä kuiskaat korviini
Jälkesi jätät kaikkiin sävelmiini
Niin vähän mut silti kaikki sanottiin
Tunsin sut ennen kuin me tavattiin
Paljon enemmän me saavutettiin
ja sä toit sun sointisi mun musiikkiin
Muistan vielä sen miltä sä tuoksut
Ja ne öiset kujienjuoksut
Mä olen niin ylpeä susta
Annoinko tarpeeksi arvostusta
Jos koskaan mitään tarvitset multa niin pyydä
Voisin kaiken sun vuoksesi myydä
Ehken enää pusujasi maista
Silti ei oo ketään sinun vertaista
Olet ikusesti muistoissamme, ukkeli rakas!
Mutta iloisempiin aiheisiin eli siis jotain uutta!
Lyyli tyyli saapui eilen uuteen kotiin. Matka alkoi kauhealla huuto konsertilla ja sen jälkeen tuli vähän huono olo ja muutamat ökät.Sitten rauhoituttiinkin jo huomattavasti ja loppumatka menikin nukkuen.
Uuteen kotiin tutustuminen olikin vähän jännää ja kun oli vielä vähän heikko olo ajoreissusta, niin ensin piti vähän ihmetellä, mutta sitten sai ruokaa ja heti vauhti lisääntyi. Yö menikin sitten tosi rauhallisesti ja Lyyli nukkui jopa kuuteen asti ihan kunnolla. Paavo sitä kiinnostaa hirveesti ja vielä ei oo ilman porttia annettu niiden olla keskenään, mutta aika lunkisti Paavo näyttää typyn ottavan.
Mielenkiintoisia aikoja siis edessä. Ainakin tässä vaiheessa on selvää että ruokahalua löytyy ja mamman syli on turvallinen <3
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Kasvattajan kädestä
Testissä kokeiltiin ensin hieman saalisviettiä rätillä ja pallolla ja myös liukkaalla alustalla herkkyyttä. Tämän jälkeeen testattiin reagointia kipuun ja ns. alistamista eli pentu selälleen ja pidettiin paikoillaan. Erot pentujen välillä näissä oli pieniä, joten niistä ei paljoa voinut sanoa.
Tämän jälkeen ole pennuille hieman järkyttävämpi osio. Ne vietiin autotalliin, jossa porukka seiso hiljaa reunoilla. Kaikki pennut reagoivat uuteen ja outoon paikkaan, mikä olikin odotettavaa. Osa pennuista reagoi hieman hätääntyneemmin kuin toiset, mutta kaikilla oli toimintakykyä. Kun pennut olivat saaneet hieman tottua uuteen ympäristöön, testattiin niiden kontaktin ottoa vieraaseen henkilöön ja kaikki lähtivätkin reippaasti ihmisen luokse. Tämän jälkeen pentujen lähelle tiputettiin avain nippu, jotta nähtäisiin mitä tapahtuu kun pentu säikähtää vai säikähtääkö se ollenkaan. Autotallissa tuli oikeastaan esille kaikesta eniten pennuista, siellä tuli huomattaviakin eroja niiden välillä.
Tämän jälkeen alkoi sitten valinnan vaikeus... mutta yllättävän helppoa se sitten loppupeleissä olikin, kun itsellä oli enää kolme mistä valita. Kotiin tulee siis Stroh's Lynx C-Type eli Lyyli tyyli!
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Paljon Onnea vaan!
Ohjelmassa oli serkkukoiran 1-vee synttärit; Onnea vielä IItalle, ja mummojen luona vierailua. Toisen luokse piti mennä ihan sairaalaan asti, mut nähtiimpähän ja taisi se mummu olla Paavon näkemisestä enemmän kuin mielissään.
Tässä kuvaa synttärisankarista:
Helysen leirillä oltiin vähän kuulemassa uusia oppeja ja kaikkee mielenkiintoista sieltä tarttui korvan taakse. Paavon kanssa meni niin kuin olin odottanutkin, joten sen suhteen ei mitään uutta. Nyt vaan mietitään jatkoo sitten tosissaan. Voi olla et nyt ainakin alkukesä keskitytään tottikseen ja jälkeen, jos sitä sit kesällä uskalluttauduttaisiin jälkikisoihinkin asti.
Muutama kuva meidän osioista. Kiitokset Paulalle kuvista :)Yksi onnistunut irrotuksen jälkeinen tilanne :)
Ja tosi vihainen varjeluskoira, ainakin niin kauan kun hiha on maassa :)
Ja jee... lumet oli sulanu ku tultiin takaisin Kaenuun kiertueelta ja päästiin tekemään jo eka jäljenpätkäkin ja ihan hyvinhän se meni tai ainakin koira vielä muisti mitä se jälki tarkoittaa...
Tottiksissakin on menty eteenpäin ja taaksepäin. Käännökset on parantuneet huomattavasti ja Paavo käyttää varsinkin vasemmalle käännöksessä hyvin takapäätä, oikealle se sukeltaa, mut ei sekään kuulemma pahan näköistä ole. Mutta sitten se liikkeestä istuminen, joka ei ikinä ole ollut ongelma paitsi sillon BH-kokeessa, mut nyt... Meidän Pikku Pesusieni on päättänyt ettei jymmärrä mitä se istu tarkottaa... kunnes itse käännyn taaksepäin, jollon perse pojahtaa maahan... et sellasta, mut nyt vaan mennään sit roimasti taaksepäin ja aletaan hioa sitä kuntoon
Ja minäkun luulin että se liikkeestä seisominen ja nouto olisi meillä se ongelma, mut ehei!!!
Ei muuta ku hommia siis tiedossa kevääksi. Ja keväästä puheenollen uusi perheenjäsen on siis nyt kolme viikkoa vanha ja ensi viikolla pääsee oikein livenä tapaamaan. Tosin vasta 6-viikkosina sit tietää et mikä niistä on mun. Mut kovasti on kaikkee tarpeellista (oikeesti pentu tarttee jo omat tottislelut ja purupatukan ja noutokapulan ja... ja...ja... ), eli siis kaapit on täynnä tavaraa, katsotaan nyt mitä niistä tulee oikeesti käyttöön.
Jotta tämmöttii meittin kevääseen!
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Kevät saapuu
Treenien suhteen tulossa on huisketta ja hulinaa. Tänä viikonloppuna ollaan menossa kuunteluoppilaaksi Tampereelle Koskensalo/Liljegren seminaariin. Katsotaan miten mestarit treenaa :) Aika mielenkiintoista uskoisin. Sen jälkeen osallistutaan Paavon kanssa Helysen Timon suojeluleirille ja huhtikuussa on tulossa jälkileiri alaosaston toimesta ja vappusimat nautitaan SPL Forssan leirillä.... Eli kovasti on touhua tiedossa...
Ja nyt on sitten myös pentu tuloillaan!! Alunperinhän sen piti olla näyttelylinjainen uros, toisin kuitenkin kävi.
Noh, siitä lisää myöhemmin... pentulithan on vasta syntyneet... Mutta jännitystä on ilmassa että mitenhän pojat ottaa uuden tulokkaan vastaan.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Lomailua
Vietettiin talviloma Kaenuun Puolangalla mökkeillen. Ja voi sitä riemua korat nautti kun sai vetää ja viilettää. Vaikka pakkasmittari lähenteli 40, se ei menoa haitannut.
Viikon aikana kerittiin paljon: hiihtoa, lenkkeilyä, saunomista ja syömistä.
Pojat viiletti niin paljon et Paavo näytti parin päivän jälkeen ihan silakalta ja jouduttiin lisäämään ruokaa reilusti ja vanhuski sai ruoan kahesti päivässä sen normaalin iltaruoan sijaan.
Mökki oli aivan loistava; ei asutusta lähellä (mikä oli yksi vaatimus mökkiä vuokrattaessa) ja muuten siellä oli kaikki tarvittavat ylellisyydet.
Loma meni siis koirien kannalta täysin lomaillessa ja nyt täytyy aloittaa karmee treeniputki. Sunnuntaina käytiin puruissa taas pitkästä aikaa. Paavo yllätti monessa mielessä. Aika kovat agret pojasta löytyy. Pitäis vaan saaha vielä rohkeutta kasvatettua. Se poistais jo monta ongelmaa, jotta päästäis etenemään...
Mutta mikään kiire meillä ei ole, koira kypsyy pikku hiljaa ja samoin ohjaaja.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Sukuvika jos suksi ei luista!
Ainut huono puoli hommassa on että saattaa itelläkin kunto kasvaa. Hui!
Mutta hetihän ne piti käydä kokeilemassa ja vaikka pitosuihketta en uskaltanut hirveesti laittaa niin ihan hyvin piti. Pienten teknisten murheiden jälkee (kuten että sauvoissa on nykyään muovitulpat suojana) matka meni ihan mukavasti. Tosin lyhyt lenkki tehtiin vaan tutustumis mielessä.
Paavo omaan tapaansa ensin ihmetteli lipsuvaa ja horjuvaa emäntää kepakot kädessä, mutta kun huomasi että tässä hommassa saa vetää ihan täysillä niin loppumatka menikin jo ihan mukava vauhtia.
Eli sukset ehdottomasti mukaan mökkireissulle parin viikon päästä!
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Blogin avajaiset
Monen eri blogiversion kokeilun jälkeen päätin kokeilla myös tätä.
Katsotaan kuinka kauan jaksaa pysyä samassa versiossa. Edellinen kokeilu päättyi kolmen kuukauden jälkeen.
Täällä tulen avautumaan elämästä ja harrastuksista sakemannien ( juu susikoiria ovat) kanssa.
Tervetuloa!