Lumet sulivat yllätävänkin nopeasti ottaen huomioon sitä määrää jota oli talven aikana kertynyt.
Paavon kanssa ollaan yritetty muistella metsäjälkitouhuja ja tosiaan muisteluiksi on mennyt. Ensin oli furunkuloosia tassuissa, joka ei auttanut yhtään metsässä rämpimistä ja nyt kun kokeet lähenee tuntuu että myös janat jne... on unohdettu täysin. Ensimmäinen koe olisi jo tällä viikolla, joten paljoa ei pysty enää tekemään. Muutamia "vietti" janoja jos pääsis vielä tekemään ni se on sitten vain luojan lykkyyn ja katotaas kuin pojan käy. Voi olla että metsään joko eksytään tai sitten tullaan takaisin tyhjin käsin :( Luottamus koiraan kohillaan ;)
No seuraava koitos onkin sitten jo seuraavalla viikolla joten ainakin mahdollisuuksia tuloksen tekemiseen on. Se miten se onnistuu onkin sitten toinen seikka.... Varpaat ja sormet ristiin ja kuut ja tähdet oikeaan asentoon, niin sillähän pärjää.
Lyylin kanssa ollaan päästy jo tottiksissa aika hyvin pallopalkaan kiinni ja tuntuu että aktiivinenkin koira ainakin on. Vielä ei tosin olla kovin pitkälle päästy. Muutamia askelia seuraamista ja muuten vain humputtelua eli kahden pallon leikkia, irrotuksia ja luoksetuloja.
Lyyli sai myös kokeilla uutta aluevaltausta. Käytiin nimittäin tutustumassa hakumetsään ja ainakin näytti omaan silmään et tytöstä voisi lajiin ollakin. Vaikka mitäänhän en siitä tiedä muuta kuin että siellä on maalimiehiä piilossa ja jotenkin koiran pitäisi ne löytää.
Välillä ollaan harrastettu myös kuralammikoissa lutraamista, mikä onkin ehkä koirien mielestä hauskin harrastus ikinä. Tosin tämän harrastuksen jälkeen joutuu yleensä suihkuun, mistä kumpikaan ei oikein tykkää, mutta mitä sitä ei rakkaan harrastuksen puolesta tekisi =D