lauantai 29. joulukuuta 2012

Meillä juostaan!

Jouluksi lähdettiin pohjoseen lomailemaan ja mökkeilemään, mukaan pakattiin sukset ja paljon lämmintä vaatetta ja sitä tarvittiin kun jo menomatkalla pakkanen nousi 30 asteeseen ja siinä vaiheessa jo omistajakin hellyi ja siirsi koirat kärrystä autoon. Kärryssä oleva mittari näytti siinä vaiheessa -15. Kyllä perillä takkatulen lämpö tuntui vaan niiin mukavalta.



Lyyli sitten totuttuun tapaan aloitti juoksut juuri ennen lomalle lähtöä, onneksi kuitenkin tärppi päivät tuntui Paavon mielestä alkoi vasta takaisin lähtöpäivänä, joten saatiin lomailla ihan koko porukka yhdessä, eikä koiria tarvinnut eristää kuin vasta viimeiseksi yöksi.



Ja kyllä sitä huutoo on nyt täällä kotona ollutkin kun ukkelin hormoonit hyrrää... Noh vuorotellaan tarhavuoroja ja erotellaan sisällä ja kun laittaa tarpeeksi ovia kiinni ni jää isoimmat ulinat kuulematta ja saa nukkua yönsä rauhassa :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Karhunpoika sairastaa....

Kylläpäs syksyn ankeus alkaa jo ahdistaa! Lunta kaivattaisiin niin :

että pysyis ees puoli tuntia kämppä siistinä..


ja kun on ankee syksy niin sairastellaan kaikki, niin omistaja kuin koiratkin, nuorin loukannut jalkansa ja minun tuurilla taas joku mysteeri vamma, mitä ei voi hoitaa... uusi aika taas varattuna jatkotoimiin, nyt ei jätetä kesken, kierretään vaikka kaikki maailman paikat että hoito löytyy...

Ja flunssaa päällä, toisilla kennel ja toisilla ihan vaan syys sellainen, mutta mukavasti sairastellaan kaikki kolme viltin alla :)

tuleepahan jalka potilaankin liikutus pidettyä minimissään


perjantai 29. kesäkuuta 2012

KESÄÄ!



Meillä alkaa LOMA!

Paavo saa viikoks seuraksi siskon koiran ja sen siskonki
Photo: Hoitotäti tuli :-D

Ja Lyylikin jo seuraavana aamuna hyväksyi että Sofiaki asuu meillä :)

Photo: Aamu pötköttelijät

Ja huomenna on suuntana LEhtimäki ja SPL Leiri


maanantai 28. toukokuuta 2012

Kesää!!!



Pihalla kukkii!

Käytiin me vähän reissussaki, surkeejärvellä, joka oli kaikkee muuta ku surkee. Leireiltiin monen muun sakemannin kanssa ja saatiin paljon treeniä. Pate oli mukana statistin roolissa.

Ja ilmojen hipoessa kesälämpötiloja ollaan välillä käyty varjossa metsässä



keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Jos metsään haluat mennä nyt....

Käytiin eilen taas pienen tauon jälkeen metsälenkillä paikassa josta Lyyli löysi viimeksi herkullisia linnunmunia ja tällä kertaa meidän rakkaruokailija löysi jotain melko karmivan näköistä

Patekin ihmetteli Lyylin saalista.

Ja lopuksi sitten pikku paimen jää jumiin
Että sellainen reissu tällä kertaa

torstai 3. toukokuuta 2012

Kevät tulloo!

Ja huminalla tuleekin. Kaikki alkaa pihalla kukkia ja mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea penkeistä nouseekaan.
Kovasti jo syksykin mielessä, josko sais satoa ihan oman maan omenista

Pihaleikit on ihan huippuu!!!

Koirien vankilakin valmistui ihan hetkessä
Pääsiäisenä saatiin vieraitakin ja mentiin ihan juna-asemalle vastaan

Ja sitten kuunneltiinkin serkkukoirien kuulumiset :D

torstai 5. huhtikuuta 2012

Haavat paranee, arvet ovat ikuisia.....

Ja ihan vaan jottei tekstin sävy muutu niin pakkohan se on päivittää taas viime viikkojen tapahtumat.
Sunnuntai iltana Paavo alkoi yökkimään ja oksensi kumipallon palasen. On käyny näin ennekin (jostain syystä ne on niin suurta herkkua et ne vedetään ihan mahaan saakka), joten en sen kummemmin huolestunut. Kuitenkin seuraavina päivinä ei alkanut syömään ja jos söikin niin oksensi kaiken pihalle. Tässä vaiheessa lähdimme sitten taas paikallisen lekurin luokse. Röntgen kuvat otettiin ja mitään tukosta ei niissä näkynyt. Mahan seutu tosin oli kuulemma aika hurjan näköinen. Päätettiin sitten kuitenkin antaa pahoinvointilääkettä ja seurata tilannetta.

Ja lääkkeillä näytti että koiran olo paranikin. Söi ja teki tarpeensakin. Mutta sitten viikonloppuna taas syönti loppui ja oksentelut alkoi. Maanantaina sitten takaisin lääkäriin ja uudet kuvat. Maha näytti edelleen hurjalta, mutta edelleenkään ei näkynyt mitään tukosta ja ei myöskään reagoinut mahan/suolen käsittelyyn.

Tässä vaiheessa lääkäri epäili jo aggressiivista syöpää... Kylläpäs taas omistajan pää heitti kieppiä. Että tämäkin vielä. Päätin että avataan joka tapauksessa ja varmistetaan mitä sieltä mahasta löytyy. Ja kyllä oli pitkä hetki odotella kunnes lääkärit saivat koiran auki ja vihdoin ja viimein tulivat sanomaan: Sieltä löytyi vieras esine! Huh huh! Voin sanoa että helpotus oli huomattava, kun aina tällaisissa tilanteissa varaudun siihen pahimpaan vaihtoehtoon.

Nyt sitten ollaan yritetty ottaa rauhallisesti ja parannella haavoja.



Nopeasti nuo koirat näyttää parantuvan: leikkaus oli tiistaina ja jo viikonloppuna kovasti kannettiin palloa pelattavaksi.

Mutta kylläpäs nyt riittäisi vähäksi aikaa nämä elukkatohtori käynnit....

Pääsiäislomaa odotellen Potilas Saarinen &CO

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Degeneratiivinen myelopatia

Otsikko sen jo kertookin eli ei kovin hyviä uutisia tällä kertaa.

Olin jo aloittanut Paavon kanssa kunnon kohotuksen ja huomasin ettei se liiku ihan normaalisti, joten vein sen hierontaan, kun ajattelin sillä olevan lihasjumeja, jotka rajoittaa liikkeitä. Todellisuus olikin ihan toinen. Ensin todettiin että koiralla on varsinkin vasemmalta puolelta hävinnyt niin reisi, kuin pitkät selkälihaksetkin. Olin kyllä huomannut että koira on laihtunut, mutta ajattelin sen johtuvan lisääntyneestä liikunnasta.

Myöskin hieronnan aikana koira selvästi aristi takajalkoja sekä selkäänsä ja reagoi jalkojen nykimisellä käsittelyyn. Siinä vaiheessa totesin että Paavollahan on ollut sellaista takapään holtittomuutta silloin tällöin, ja en ollut siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota.

Tästä huolestuneena lähdin sitten heti soittelemaan Talviolle, joka on erikoistunut koirien selkäongelmiin. Saimmekin ajan heti muutaman päivän päähän. Talvio sitten tutki koiraa ja totesi melkein viiden minuutin jälkeen että ei muuta kuin röntgeniin. Takajaloissa on refleksit selvästi hidastuneet sekä myöskin reagoi keskiselästä käsittelyyn. Kuvat otettiin koko selästä (ja samalla myöskin kyynäristä ihan vaan kontrolli mielessä) ja tulokset yllättivät jopa eläinlääkärinkin: selkä oli täysin kunnossa, samoin polvet jne... eli ei mitään sellaista mikä aiheuttaisi kyseisiä oireita.

Seuraavaksi ehdotettiin tehtäväksi vielä varjoainekuvaus sekä selkäydinneste näyte. Lisää siis unta ja odottamaan tuloksia. Ja taas varjoaine kulkee ihan normaalisti selkäytimessä, ei siis mitään mikä selittäisi oireita. Lähdimme siis kotia kohti sillä oletuksella että mikäli selkäydin näytteestä ei mitään löydy on todennäköisin syy DM eli siis hitaasti etenevä selkäytimen rappeuma.

Itse en ollut koko aiheesta kuullutkaan ja koko loppuviikko menikin sitten tutustuessa mitä se tarkoittaa. Ja se mikä tietoa on, niin kyseessä on siis etenevä sairaus johon ei hoitoa ole. Toisilla etenee hieman hitaammin, toisilla taas nopeammin. Kuitenkin vääjäämättä siihen että takapää halvaantuu jossain vaiheessa kokonaan.

Aika kova pala käsiteltäväksi, kun kyseessä on kuitenkin vasta neljä vuotias koira, jolla alkaa olla parhaat vuodet edessä. Tai siis pitäisi olla!

No eilen sitten tuli tulokset näytteestä ja niinhän se meni, ettei sieltäkään mitään löytynyt ja Talvio joutui antamaan arvion että kyseessä on nimenomaan tuo DM. Sairautta itsessään ei voi todentaa, mutta siihen on olemassa geenitesti, joka kertoo onko koira altis sairastumaan. Se nyt tässä vielä pitää jossain vaiheessa tehdä, jotta saa sitten jonkinlaisen varmuuden asiaan.

Tosin nyt nettiä selanneena ja tarinoita lueskellessa kaikki oireet kyllä täsmäävät oireisiin joita meillä on ollut: lihaksiston heikkeneminen; nimenomaan vasemmalta puolelta, yllättävän jalkojen alta lähtemiset, kivuttomuus, laihtuminen, lisääntynyt juominen....

Ja näin jälkikäteen ajateltuna olisiko tuo ollut syynä viime kesän kaatumiseen ja siitä seuranneeseen ligamentti vaurioon... Kyllä se on vaan kumma että kun se koira on siinä vieressä koko ajan niin tuollaisia hitaasti eteneviä oireita ei tahdo itse huomata. Paavollahan on ollut holtittomuutta takapäässä jo ainakin viime keväästä asti, mutta ne ovat olleet niin hetkellisiä ettei niihin ole kiinnittänyt huomiota. Myöskin yksi viime aikaisista oireista on ollut kun sen kanssa heittää keppiä pihalla niin karvat hännän tyvestä ovat olleet pystyssä eli reagoi selkeästi siihen kun tekee äkkikäännöksiä kepin perässä. Itse ajattelin sen olevan vain merkki kiihtymisestä...

No nyt on sitten kaikki kortit katsottu ja eteenpäin mennään vaikka tulevaisuus tiedetään. Pidetään nyt kuntoa yllä ja lisätään ruokavalioon omega öljyt sekä b- vitamiini ja tarvittaessa kortisoni kuureina. Muutapa tässä tapauksessa ei nyt pysty tekemään.

Vaikkakin nyt ei tosiaan itse voi millään vaikuttaa koiran lopulliseen tulevaisuuteen, niin aion kyllä jatkossa käyttää koiriani ainakin puolen vuoden välein fysioterapeutin/hierojan luona tarkistuksessa, koska niin helposti sitä oma silmä vaan sokeutuu koiran suhteen....






keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Thaimaan muistoja


Tontut eksyi väärään kyytiin ja löysi itsensä sillan alta




Korjataan ku ehitään

Hoitokoira Lenkka