Sunnuntai iltana Paavo alkoi yökkimään ja oksensi kumipallon palasen. On käyny näin ennekin (jostain syystä ne on niin suurta herkkua et ne vedetään ihan mahaan saakka), joten en sen kummemmin huolestunut. Kuitenkin seuraavina päivinä ei alkanut syömään ja jos söikin niin oksensi kaiken pihalle. Tässä vaiheessa lähdimme sitten taas paikallisen lekurin luokse. Röntgen kuvat otettiin ja mitään tukosta ei niissä näkynyt. Mahan seutu tosin oli kuulemma aika hurjan näköinen. Päätettiin sitten kuitenkin antaa pahoinvointilääkettä ja seurata tilannetta.
Ja lääkkeillä näytti että koiran olo paranikin. Söi ja teki tarpeensakin. Mutta sitten viikonloppuna taas syönti loppui ja oksentelut alkoi. Maanantaina sitten takaisin lääkäriin ja uudet kuvat. Maha näytti edelleen hurjalta, mutta edelleenkään ei näkynyt mitään tukosta ja ei myöskään reagoinut mahan/suolen käsittelyyn.
Tässä vaiheessa lääkäri epäili jo aggressiivista syöpää... Kylläpäs taas omistajan pää heitti kieppiä. Että tämäkin vielä. Päätin että avataan joka tapauksessa ja varmistetaan mitä sieltä mahasta löytyy. Ja kyllä oli pitkä hetki odotella kunnes lääkärit saivat koiran auki ja vihdoin ja viimein tulivat sanomaan: Sieltä löytyi vieras esine! Huh huh! Voin sanoa että helpotus oli huomattava, kun aina tällaisissa tilanteissa varaudun siihen pahimpaan vaihtoehtoon.
Nyt sitten ollaan yritetty ottaa rauhallisesti ja parannella haavoja.
Nopeasti nuo koirat näyttää parantuvan: leikkaus oli tiistaina ja jo viikonloppuna kovasti kannettiin palloa pelattavaksi.
Mutta kylläpäs nyt riittäisi vähäksi aikaa nämä elukkatohtori käynnit....
Pääsiäislomaa odotellen Potilas Saarinen &CO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti