Oman koiran
koulutus metodien ja ideologioiden muuttuminen on ajanut matkalle jossa yrittää
löytää tapoja kehittää omaa koulutustaan tapaan joka johtaisi tuloksiin joita
haluaa ja erityisesti helpottaisi sitä tuskaa mitä matka pennun kouluttamisesta
kilpailuihin tuottaa. Olen lukenut paljon eri kouluttajien juttuja ja teknisien
asioiden kouluttamistapoja ja niistä löytyy materiaalia loputtomiin, mutta
sekään ei helpota sen kaaren rakentamiseen mitä haluaisi toteuttaa. Nämä ovat
auttaneet ratkaisemaan ongelmia joita matkalla kohtaa, mutta ei auta siihen
suurimpaan ongelmaan, mikä insinöörimäisen ajattelutavan takia vaivaa eli että
löytäisin tietyn suunnitelman rakentamiseen. Tässä kohtaa huomaakin jo sen oman ajattelun
rajoittamisen nimenomaan koirakirjallisuuteen, ehkä uutta ymmärrystä voikin
saada hyvin erilaisista lähteistä kun niitä alkaa pohtia oikealta kantilta.
Kun olen
kiinnostunut kaikesta niin luin Henrik Dettmanin kirjan Johtamisen taito. Suosittelen
kirjaa muuten luettavaksi kaikille. Dettmann on ollut Suomen
koripallomaajoukkueen päävalmentaja vuosina 1991-1997 ja aloitti uudelleen
2004. Mielestäni kirja kuvaa hyvin kasvutarinan perinteisesti autoritäärisestä
johtamisesta, jossa voitto hinnalla millä hyvänsä on tärkeintä, enemmän
ihmislähtöiseen johtamiseen. Olen myös päässyt kuuntelemaan Dettmanin
seminaarin, jossa hän tuo ideologiaan myös yritys maailmaan ja se on
vähintäänkin inspiroiva. Yhden esimerkin seminaarista voi kuunnella Youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=1nwBCBvk45E
En tässä halua
käsitellä kirjan tarinaa sen tarkemmin, vaan poimia sieltä asioita joita voisi
hyödyntää omasta mielestäni koiran koulutuksessa. Monesti ne asiat joita itse
on jo miettinyt ovat ne jotka jäävät kirjasta mieleen, joten tässä poimimani
ovatkin hyvin subjektiivisia ja jokin toinen lukija voisi tehdä hyvinkin
omanlaisiaan poimintoja tai jopa tulkintoja. Siksi kirjan omakohtainen
lukeminen onkin suositeltavaa J Voikin yllättyä kuinka uusia näkökulmia saa
asioihin.
Kirjan aikana
Dettman kertoo mitä autoritäärinen johtaminen hänen mielestään on. Paljon hyviä
vertauksia löytyy sivujen varrelta, mutta yksinkertaistettuna se on sitä että
valmentaja on johtaja, yleensä koulutuksen perusteella, se määrää mitä valmennettavat tekevät ja sitten
kontrolloi toisten suoritusta. Kuulostaako tutulta? Tämä on ollut ja on
edelleenkin ihan toimiva ja nopea tapa saada tuloksia aikaan. Mutta onko saatu
tulos se paras mahdollinen? Dettmannin mielestä ei.
Hän on päätynyt
enemmän ihmislähtöiseen valmentamiseen, jossa valta siirretään johdettavalle.
Peruspiirteet ovat kyseleminen, kuunteleminen, kannustaminen ja kiittäminen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisi vapaus tehdä mitä tai miten huvittaa.
Vallan perässä seuraa vastuu omasta tekemisestä. Verrattaessa käskyjohtamiseen
tämä toimintamalli voi olla paljon raskaampaa jos siihen ei ole tottunut.
Perinteisessä johtamisessa kun tehtävä on kerrottu ja olet sen suorittanut,
voit jäädä ”makoilemaan” ja odottamaan seuraavaa käskyä, sen sijaan tässä
mallissa tällaista lepsuilua ei hyväksytä, vaan vaaditaan koko ajan enemmän
koska siihen pystyy. Tämä on perusta
moraalille, jota johdettavat noudattavat.
Hyvän johtajan
tärkein kyky on empatia, sekä on tiedettävä mikä motivoi, mitä toivotaan ja
mitä pelätään. Hyvä johtaja osaa seurata milloin tulee ottaa ohjat ja neuvoa
oikeaan suuntaan ja millon astua sivuun ja antaa johdettavan tehdä omat
ratkaisunsa. Tärkein johtamisen muoto on esimerkillä johtaminen. Myös koirat
lukevat meitä valtavan hyvin, joten tämän merkitystä ei varmasti voi vähätellä
koira puolellakaan. Huono johtaja sen sijaan joko nostaa itsensä muiden
yläpuolelle ”pikku napoleoniksi” tai vaihtoehtoisesti yrittää miellyttää
kaikkia. Näitä molempia näkee varmasti joka kentällä. Johtaminen on linjan
vetämistä ja jos linjasta poiketaan pitää osata sanoa ei. Tämä on varmasti jo
hyvin tuttua ja terminä musta-valkoisuus on varmasti kaikille tuttu ja kertoo
oleellisen. Tähän olisi varmasti hyvä sitoa myös rangaistuksista puhuminen.
Varsinaisia rangaistusmenetelmistä ei kirjassa itsessään mainittu, mutta
ehdottomana oppina Dettmann piti sitä että hän oli joskus antanut negatiivista
palautetta kärkkäästikin, mutta huomanneensa sillä olevan enemmän huonoja kuin
hyviä vaikutuksia ja myöskin negatiivisen palautteen vaikutus oli vahvempi ja
pidempi aikaisempi jonka takia hän on pyrkinyt tätä muuttamaan. Ajattelemisen
aihetta? Sanotaanko useammin ei noin, vai autetaanko löytämään parempi tapa
tehdä asioita?
Yksi merkittävin
tekijä on aika, kun mietitään haluttuja tuloksia. Jos on vain vähän aikaa
käytetään vahvuuksia ja jos on aikaa aletaan kehittymään. Vaikean asian
oppiminen vie aikaa ja tuottaa ”kipua”, mutta tuloksena on oppimisen ilo mikä
vahvistaa entisestään itseluottamusta ja rohkeutta, valmentaja ainoastaan
fasilitoi tätä oppimisen prosessia. Motivoituneelle ihmiselle tarvitsee vain
näyttää suunta, hän keksii miten homma hoidetaan. Tätähän on jo todistettu
koiramaailmassakin, että kun antaa koiran itse keksiä oikea ratkaisu on
mielihyvä opitusta niin suuri että tekemisestä itsessään tulee tyydyttävää
ilman ulkopuolistakin palkkiota. Harjoittelu itsessään on kokonaisvaltaista
muutosta ja jotta sitä voi fasilitoida pitää ymmärtää miten ihminen (koira?)
oppii. On todettu että on hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on luontaiset
käyttäytymismallit joilla toimitaan sekä asiat jotka motivoi. Tässä vertaus
eri koirien palkkautuminen eri
metsästysketjun osista.
Motiivi on joka
ratkaisee on yksi teeseistä. Myöskin asioiden ymmärrys on hyvin tärkeää
johdettaville, kun pelaaja ymmärtää miksi
hänen kannattaa hypätä, hän hyppää. Tällöin päästään tilanteeseen, jossa
harjoituksista ei valiteta vaan niitä vaaditaan, mikä taas johtaa siihen että
harjoitus ei ole rangaistus, mutta sen keskeyttäminen tai peruuttaminen on.
Tätä olen itsekin käyttänyt rangaistusmentelmänä ja mielestäni toimivasti
koiran koulutuksessa, kun koira on alkanut lintsaamaan tai lepsuilemaan. Yhtenä
tärkeänä asiana Dettmann oman oppimisen hyötynä on se että tärkeissä
tilanteissa ei ola mahdollisuutta alkaa miettimään vaihtoehtoja, vaan
•
What’s in it for me? Kun
rupeaa ajattelemaan on myöhässä, toiminta on intuitiivista.
•
Tärkeintä
on vahvistaa omia vahvuuksia, eikä hioa pois heikkouksia.
•
”Voittaminen
ei tee ihmisestä parempaa, eikä häviäminen huonompaa.”
• Tavoite
ei ole seuraavissa mestaruuskisoissa, mestaruuksissa tai voitoissa vaan
huomisissa harjoituksissa.
• Sadetta saadaan, aurinkoa otetaan.
• Ilo on kaiken tekemisen pohja
•
Suden
vahvuus on lauma ja lauman vahvuus on susi. Kuka on heikoin lenkki?
• Itseluottamus
= Tyytyväisyys johtaa onnistumiseen. Tulisi miettiä onko mahdollisuudet
onnistua ja odotukset oikeassa suhteessa
