tiistai 2. huhtikuuta 2019

Mitä koiraharrastus voisi oppia Suomen koripallomaajoukkueen Susijengin tarinasta?



Oman koiran koulutus metodien ja ideologioiden muuttuminen on ajanut matkalle jossa yrittää löytää tapoja kehittää omaa koulutustaan tapaan joka johtaisi tuloksiin joita haluaa ja erityisesti helpottaisi sitä tuskaa mitä matka pennun kouluttamisesta kilpailuihin tuottaa. Olen lukenut paljon eri kouluttajien juttuja ja teknisien asioiden kouluttamistapoja ja niistä löytyy materiaalia loputtomiin, mutta sekään ei helpota sen kaaren rakentamiseen mitä haluaisi toteuttaa. Nämä ovat auttaneet ratkaisemaan ongelmia joita matkalla kohtaa, mutta ei auta siihen suurimpaan ongelmaan, mikä insinöörimäisen ajattelutavan takia vaivaa eli että löytäisin tietyn suunnitelman rakentamiseen.  Tässä kohtaa huomaakin jo sen oman ajattelun rajoittamisen nimenomaan koirakirjallisuuteen, ehkä uutta ymmärrystä voikin saada hyvin erilaisista lähteistä kun niitä alkaa pohtia oikealta kantilta.

Kun olen kiinnostunut kaikesta niin luin Henrik Dettmanin kirjan Johtamisen taito. Suosittelen kirjaa muuten luettavaksi kaikille. Dettmann on ollut Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja vuosina 1991-1997 ja aloitti uudelleen 2004. Mielestäni kirja kuvaa hyvin kasvutarinan perinteisesti autoritäärisestä johtamisesta, jossa voitto hinnalla millä hyvänsä on tärkeintä, enemmän ihmislähtöiseen johtamiseen. Olen myös päässyt kuuntelemaan Dettmanin seminaarin, jossa hän tuo ideologiaan myös yritys maailmaan ja se on vähintäänkin inspiroiva. Yhden esimerkin seminaarista voi kuunnella Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=1nwBCBvk45E

En tässä halua käsitellä kirjan tarinaa sen tarkemmin, vaan poimia sieltä asioita joita voisi hyödyntää omasta mielestäni koiran koulutuksessa. Monesti ne asiat joita itse on jo miettinyt ovat ne jotka jäävät kirjasta mieleen, joten tässä poimimani ovatkin hyvin subjektiivisia ja jokin toinen lukija voisi tehdä hyvinkin omanlaisiaan poimintoja tai jopa tulkintoja. Siksi kirjan omakohtainen lukeminen onkin suositeltavaa J Voikin yllättyä kuinka uusia näkökulmia saa asioihin.

Kirjan aikana Dettman kertoo mitä autoritäärinen johtaminen hänen mielestään on. Paljon hyviä vertauksia löytyy sivujen varrelta, mutta yksinkertaistettuna se on sitä että valmentaja on johtaja, yleensä koulutuksen perusteella, se määrää  mitä valmennettavat tekevät ja sitten kontrolloi toisten suoritusta. Kuulostaako tutulta? Tämä on ollut ja on edelleenkin ihan toimiva ja nopea tapa saada tuloksia aikaan. Mutta onko saatu tulos se paras mahdollinen? Dettmannin mielestä ei.



Hän on päätynyt enemmän ihmislähtöiseen valmentamiseen, jossa valta siirretään johdettavalle. Peruspiirteet ovat kyseleminen, kuunteleminen, kannustaminen ja kiittäminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisi vapaus tehdä mitä tai miten huvittaa. Vallan perässä seuraa vastuu omasta tekemisestä. Verrattaessa käskyjohtamiseen tämä toimintamalli voi olla paljon raskaampaa jos siihen ei ole tottunut. Perinteisessä johtamisessa kun tehtävä on kerrottu ja olet sen suorittanut, voit jäädä ”makoilemaan” ja odottamaan seuraavaa käskyä, sen sijaan tässä mallissa tällaista lepsuilua ei hyväksytä, vaan vaaditaan koko ajan enemmän koska siihen pystyy.  Tämä on perusta moraalille, jota johdettavat noudattavat.



Hyvän johtajan tärkein kyky on empatia, sekä on tiedettävä mikä motivoi, mitä toivotaan ja mitä pelätään. Hyvä johtaja osaa seurata milloin tulee ottaa ohjat ja neuvoa oikeaan suuntaan ja millon astua sivuun ja antaa johdettavan tehdä omat ratkaisunsa. Tärkein johtamisen muoto on esimerkillä johtaminen. Myös koirat lukevat meitä valtavan hyvin, joten tämän merkitystä ei varmasti voi vähätellä koira puolellakaan. Huono johtaja sen sijaan joko nostaa itsensä muiden yläpuolelle ”pikku napoleoniksi” tai vaihtoehtoisesti yrittää miellyttää kaikkia. Näitä molempia näkee varmasti joka kentällä. Johtaminen on linjan vetämistä ja jos linjasta poiketaan pitää osata sanoa ei. Tämä on varmasti jo hyvin tuttua ja terminä musta-valkoisuus on varmasti kaikille tuttu ja kertoo oleellisen. Tähän olisi varmasti hyvä sitoa myös rangaistuksista puhuminen. Varsinaisia rangaistusmenetelmistä ei kirjassa itsessään mainittu, mutta ehdottomana oppina Dettmann piti sitä että hän oli joskus antanut negatiivista palautetta kärkkäästikin, mutta huomanneensa sillä olevan enemmän huonoja kuin hyviä vaikutuksia ja myöskin negatiivisen palautteen vaikutus oli vahvempi ja pidempi aikaisempi jonka takia hän on pyrkinyt tätä muuttamaan. Ajattelemisen aihetta? Sanotaanko useammin ei noin, vai autetaanko löytämään parempi tapa tehdä asioita?



Yksi merkittävin tekijä on aika, kun mietitään haluttuja tuloksia. Jos on vain vähän aikaa käytetään vahvuuksia ja jos on aikaa aletaan kehittymään. Vaikean asian oppiminen vie aikaa ja tuottaa ”kipua”, mutta tuloksena on oppimisen ilo mikä vahvistaa entisestään itseluottamusta ja rohkeutta, valmentaja ainoastaan fasilitoi tätä oppimisen prosessia. Motivoituneelle ihmiselle tarvitsee vain näyttää suunta, hän keksii miten homma hoidetaan. Tätähän on jo todistettu koiramaailmassakin, että kun antaa koiran itse keksiä oikea ratkaisu on mielihyvä opitusta niin suuri että tekemisestä itsessään tulee tyydyttävää ilman ulkopuolistakin palkkiota. Harjoittelu itsessään on kokonaisvaltaista muutosta ja jotta sitä voi fasilitoida pitää ymmärtää miten ihminen (koira?) oppii. On todettu että on hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on luontaiset käyttäytymismallit joilla toimitaan sekä asiat jotka motivoi. Tässä vertaus eri  koirien palkkautuminen eri metsästysketjun osista.

Motiivi on joka ratkaisee on yksi teeseistä. Myöskin asioiden ymmärrys on hyvin tärkeää johdettaville, kun pelaaja ymmärtää miksi hänen kannattaa hypätä, hän hyppää. Tällöin päästään tilanteeseen, jossa harjoituksista ei valiteta vaan niitä vaaditaan, mikä taas johtaa siihen että harjoitus ei ole rangaistus, mutta sen keskeyttäminen tai peruuttaminen on. Tätä olen itsekin käyttänyt rangaistusmentelmänä ja mielestäni toimivasti koiran koulutuksessa, kun koira on alkanut lintsaamaan tai lepsuilemaan. Yhtenä tärkeänä asiana Dettmann oman oppimisen hyötynä on se että tärkeissä tilanteissa ei ola mahdollisuutta alkaa miettimään vaihtoehtoja, vaan

       What’s in it for me? Kun rupeaa ajattelemaan on myöhässä, toiminta on intuitiivista.
       Tärkeintä on vahvistaa omia vahvuuksia, eikä hioa pois heikkouksia.
       ”Voittaminen ei tee ihmisestä parempaa, eikä häviäminen huonompaa.”
   Tavoite ei ole seuraavissa mestaruuskisoissa, mestaruuksissa tai voitoissa vaan huomisissa harjoituksissa.
       Sadetta saadaan, aurinkoa otetaan.
       Ilo on kaiken tekemisen pohja
       Suden vahvuus on lauma ja lauman vahvuus on susi. Kuka on heikoin lenkki?
   Itseluottamus = Tyytyväisyys johtaa onnistumiseen. Tulisi miettiä onko mahdollisuudet onnistua ja odotukset oikeassa suhteessa