Kasvattajan kädestä

Tänään oli uus etappi penturintamalla. Eli oli kasvattajan luona pentutestaus ja sen oman valinta.

Testissä kokeiltiin ensin hieman saalisviettiä rätillä ja pallolla ja myös liukkaalla alustalla herkkyyttä. Tämän jälkeeen testattiin reagointia kipuun ja ns. alistamista eli pentu selälleen ja pidettiin paikoillaan. Erot pentujen välillä näissä oli pieniä, joten niistä ei paljoa voinut sanoa.

Tämän jälkeen ole pennuille hieman järkyttävämpi osio. Ne vietiin autotalliin, jossa porukka seiso hiljaa reunoilla. Kaikki pennut reagoivat uuteen ja outoon paikkaan, mikä olikin odotettavaa. Osa pennuista reagoi hieman hätääntyneemmin kuin toiset, mutta kaikilla oli toimintakykyä. Kun pennut olivat saaneet hieman tottua uuteen ympäristöön, testattiin niiden kontaktin ottoa vieraaseen henkilöön ja kaikki lähtivätkin reippaasti ihmisen luokse. Tämän jälkeen pentujen lähelle tiputettiin avain nippu, jotta nähtäisiin mitä tapahtuu kun pentu säikähtää vai säikähtääkö se ollenkaan. Autotallissa tuli oikeastaan esille kaikesta eniten pennuista, siellä tuli huomattaviakin eroja niiden välillä.

Tämän jälkeen alkoi sitten valinnan vaikeus... mutta yllättävän helppoa se sitten loppupeleissä olikin, kun itsellä oli enää kolme mistä valita. Kotiin tulee siis Stroh's Lynx C-Type eli Lyyli tyyli!

Paljon Onnea vaan!

Pääsiäismunat on syöty ja kun pitkä vapaa oli niin ajeltiin Paavon kanssa Kajaaniin.
Ohjelmassa oli serkkukoiran 1-vee synttärit; Onnea vielä IItalle, ja mummojen luona vierailua. Toisen luokse piti mennä ihan sairaalaan asti, mut nähtiimpähän ja taisi se mummu olla Paavon näkemisestä enemmän kuin mielissään.

Tässä kuvaa synttärisankarista:




Helysen leirillä oltiin vähän kuulemassa uusia oppeja ja kaikkee mielenkiintoista sieltä tarttui korvan taakse. Paavon kanssa meni niin kuin olin odottanutkin, joten sen suhteen ei mitään uutta. Nyt vaan mietitään jatkoo sitten tosissaan. Voi olla et nyt ainakin alkukesä keskitytään tottikseen ja jälkeen, jos sitä sit kesällä uskalluttauduttaisiin jälkikisoihinkin asti.
Muutama kuva meidän osioista. Kiitokset Paulalle kuvista :)Yksi onnistunut irrotuksen jälkeinen tilanne :)

Ja tosi vihainen varjeluskoira, ainakin niin kauan kun hiha on maassa :)

Ja jee... lumet oli sulanu ku tultiin takaisin Kaenuun kiertueelta ja päästiin tekemään jo eka jäljenpätkäkin ja ihan hyvinhän se meni tai ainakin koira vielä muisti mitä se jälki tarkoittaa...

Tottiksissakin on menty eteenpäin ja taaksepäin. Käännökset on parantuneet huomattavasti ja Paavo käyttää varsinkin vasemmalle käännöksessä hyvin takapäätä, oikealle se sukeltaa, mut ei sekään kuulemma pahan näköistä ole. Mutta sitten se liikkeestä istuminen, joka ei ikinä ole ollut ongelma paitsi sillon BH-kokeessa, mut nyt... Meidän Pikku Pesusieni on päättänyt ettei jymmärrä mitä se istu tarkottaa... kunnes itse käännyn taaksepäin, jollon perse pojahtaa maahan... et sellasta, mut nyt vaan mennään sit roimasti taaksepäin ja aletaan hioa sitä kuntoon

Ja minäkun luulin että se liikkeestä seisominen ja nouto olisi meillä se ongelma, mut ehei!!!

Ei muuta ku hommia siis tiedossa kevääksi. Ja keväästä puheenollen uusi perheenjäsen on siis nyt kolme viikkoa vanha ja ensi viikolla pääsee oikein livenä tapaamaan. Tosin vasta 6-viikkosina sit tietää et mikä niistä on mun. Mut kovasti on kaikkee tarpeellista (oikeesti pentu tarttee jo omat tottislelut ja purupatukan ja noutokapulan ja... ja...ja... ), eli siis kaapit on täynnä tavaraa, katsotaan nyt mitä niistä tulee oikeesti käyttöön.

Jotta tämmöttii meittin kevääseen!