Paljon olen viime aikoina pohdiskellut mitä teen 6 vuotiaan
koiran kanssa treeneissä. Sehän osaa jo kaikki liikkeet, mutta saada se
kokonainen suoritus kokeeseen on puuttunut. Mistä tämä johtuu? Ensimmäinen asia
mitä tulee monesti mieleen on että siihen pitää saada lisää viettiä tai että se
tulee saada “tottelemaan” paremmin. Noh, palloa on viskottu ja virvottu, on tehty
kriteerejä ja hinkattu seuraamista, liikkeitä, noutoa ja treeneissähän nämä
yksittäin onnistuukin. Sitten kuitenkin se pidempikestoinen onnistunut suoritus, jopa
treeneissä on jäänyt puutteelliseksi. Aikaa on palanut (insinöörinä piti ihan laskea että paljon yli 400 tuntia:) , erilaisia kikkoja
kokeiltu ja useat niistä ovatkin toimineetkin, silti miksi ei olla parempia?
Tämän talven tavoitteena on ollut tunnetilan muokkaaminen ja
sitä on tehty erityisesti seuraamisen osalta.Kriteerit kuntoon eli ei yhtään
askelta seuraamista huonossa tilassa (eli paikka on korrekti). Kaikki on mennyt
hyvin ja tehty parasta seuraamista koskaan. Kunnes, otin mukaan enemmän ns.
Kokeenomaisen tilanteen jossa siirryn aloituspaikkaan ja odottelen hetken,
kokeissa tuo hetki tuntuu ikuisuudelta kun odotat paikalla oloon siirtyvän
koiran pääsemistä paalulle ja ohjaajan siirtymistä piiloon ja samalla jännität
pysyykö koira aktiivisena tai toiminta-alueella.
Niinhän siinä sitten kävi että nyt sen sijaan että
koira olisi normaaliin tapaan laskenut viettiä (eli aktiivisuutta) se alkoikin
nostamaan viettiä (turhautumaan) ja se täydellinen seuraaminen levisi käsiin,
yhdessä reenissä! Siis kaikki se työ ja hinkkaaminen ei ollutkaan johtanut
mihinkään.
Vai oliko? Ainakin se herätti tämän ohjaajan miettimään, miksi
hinkata sitä täydellistä liikettä, kerta kerran jälkeen, vaan miksi ei vain
keskittyisi siihen oleelliseen eli meidän tapauksessa pitäisi miettiä kaavion jokainen
vaihe ja rakentaa suoritusta sen perusteella, vahvistaen niitä ongelma kohtia.
Tässäpä siis 6 vuoden jälkeen palaamme perusasento treeniin, nyt keskittyen
siihen että koiran mielentila ja odotusarvo perusasennosta saadaan
muutettua rentoutuneeseen ja aktiiviseen olotilaan, jossa koira on valmis mihin
vaan. Jos tämän saan kuntoon niin sitten voidaan miettiä sitä ensimmäistä
askelta, joka ei välttämättä olekaan askel...
“That’s one small step for man; one giant leap for mankind”
-Neil Armstrong-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti