Viime aikoina tullut monissa eri lajitreeneissä törmättyä itselle uuteen kaavaan. Olen huomannut että entistä enemmän pyrin käyttämään ns. yhteistreenit vaan jo opittujen taitojen siirtämiseen siihen lopulliseen ympäristöön ts. lajiin, sen sijaan että yrittäisin siellä varsinaisesti opettaa mitään uutta. Tietenkin myös lajitreeneissä testaan opittua sopivilla haasteilla tai joskus liiankin isoilla, jolloin tulee virheitäkin mutta silloin tiedän että meillä on vielä kotona töitä tehtävänä ennen seuraavia treenejä ja en siinä treenissä lähde ns. kouluttamaan asiaa (ellen tiedä että koira oikeasti osaa asian, usein ei osaa).
Tein tätä jo vuosi sitten, kun opetin hakukoiralle rullailmaisun ilman maalimiehiä ja sitten vain siirsin sen metsään. Noh, ihan ilman ongelmia ei selvitty, mutta ne menee kaikki ohjaajan mokiin mm. siinä ettei tajunnut koiran värinäköä (punainen- vihreä ei ole kovin erottuva yhdistelmä) ja toinen vielä tärkeämpi oppi oli se että kun tuli epäonnistumisia niin sen sijaan että olisin helpottanut tai jopa keskeyttänyt treenin (ja jatkanut treenausta kotona) niin jankkasin vain ja sain koiran epävarmaksi. Mutta tämäkin saatiin sitten onneksi kesän aikana ratkaistua.
Nyt kun alan pikku hiljaa taudin jäljiltä jaksaa jo jotain niin olen alkanut tehdä esineruutu treenejä ja taas muistui mieleen ne valmistavat harjoitukset ennen ns. oikeaa treeniä. Tietenkin niin että ensin tein sen oikean treenin ja nyt onneksi en jäänyt hinkkaamaan, vaan totesin vain että, noh luovutukset ei ole ihan kunnossa ja tuoda voisi suorempaa, mutta pienillä avuilla saatiin kuitenkin ihan hyväksyttävät suoritukset että pääsi palkkaamaankin. Kotona sitten kerrattiin nuo ja seuraava treeni olikin sitten paljon parempi.
Myös ennen suojelutreenejä tätä ollaan Ilonalle tehty. Eli ennen kentälle menoa on kotona tehty hallinta osioita, jolloin on saanut paljon onnistumisia helpommissa olosuhteissa ja muistuteltua kriteerit kuntoon ja näin sitten itse suojelu treenissä ne onkin paljon helpompaa kun pohjalla on hyviä vahvistuksia ja vahva mielikuva mitä halutaan ja vaaditaan.
Tuntuu että monesti ihmiset ei ajattele näitä asioita tarpeeksi. esim. kun koiran suoritus tasoa pitää kasvattaa niin miksi treeniä ei voisi pilkkoa useampaan osaan? Monesti vaan vedetään maastossa koko rata kerralla, kun sen voisi pilkkoa osiin? Tai kuten yhden tutun koiralle tehtiin esineruudussa alkuun kaksi kaistaletta avuin ja vahvistukse jotkaiselta esineeltä. Seuraavaksi koira autoon huilaamaan ja muutaman koiran jälkeen uusinta, niin että esineet oli valmiina ja piti tuoda useampi ennen kuin sai palkkaa. Toimi hyvin. Koiran motivaatio säilyi kun sillä oli hyvät onnistumiset taustalla, jopa niin hyvin että kun ei löytänyt etsimältään kaistaleelta niin sai vastatuulessa hajun toisen puolen kaistaleelta ja karkasi sinne tuoden sieltä esineen :)
Mutta tätä tulisi tosiaan miettiä tarkemmin, ajatellen niin esimerkiksi kun itse teen ennen esineruutua aina esi-esineen niin ennen kuin sen tuonti toimii ihan 100 niin motivaation kuin tekniikan osalta niin ruutuun ei mennä. Miksi esimerkiksi pilata hyvää etsintää sillä että tuonti tökkii ja et voi palkata koiraa hyvästä työstä tai pahimmassa tapauksessa alat stressaamaan koiraa pudottelusta tai pito-ongelmista. Niin paljon pystyy treenaamaan näitä asioita ihan kotona sisällä. Pitoa eri esineillä, tuonteja lyhyellä matkalla, olempas joskus istunut sohvalla lattia täynnä esineitä ja palkannut koiraa jokaisesta tuodusta. Tai kun harjoittelin Trollin kanssa haukku ilmaisua umppareilla niin tein ensin radan umpparin pelkästään ja sen jälkeen uudella kierroksella tein vielä koko radan ja umppari ei näin niin vahvana osana sotkenut ratatreeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti