Lyyli on virallisesti tutkittu

Tänään tulokset kennelliitosta B/0!!!!!!!!!

Paavo JK2 2.6 Kuusjoella!

Kolmas kerta todensanoo ja meillä ainakin piti paikkaansa, nimittäin vasta kolmannella yrittämällä tuo avoimen luokan tulos saatiin!!! Mutta siitäpä olikin sitten tuplasti tyytyväisempi.

Viime syksynähän käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa ja 28.5 sunnuntaina SSPH:n ja Tassujen ystävyysottelussa. Ajattelin jo että ei tuo koira osaakaan jäljestää et aina päästään muutama keppi ja sit jäljestetään pitkään eikä tuu mitään ja sit on luovutettu kun ei oo tietty et ollaako jäljellä vai ei.

Mut oikeastaan maanantain palauttavassa/valmistelevassa koin valaistuksen: Olenkin itse sössinyt kaikki meidän koejäljet turhalla painostamisella. Paavo kun alkaa herkästi tarkistelemaan ja pyörimään ja olen aina luullut että se on hukkaamassa jälkeä, mutta ei se vaan kulkee niin nokka pystyssä että onkin saanut jo vainun kepistä ja kun minä painostan jäljelle niin kepit jää!!!

Mutta torstaina osasin sitten hallita hermoni ja kun koira alkoi pyöriä annoin sen vaan tehdä töitä ja niin ne KAIKKI 6 KEPPIÄ nousi! Eipä voi paljon tyytyväisempi koiraan olla.

Muuten esineruutu oli heikko esitys, sieltä yksi esine ja työskentelystä vain 5 pistettä 12:sta. Mutta ei haitannut kun jo pelkät jälki pisteet riitti maasto tulokseen.

Ja sitten alkoikin stressi puskea päälle tottiksen suhteen.. eli se oli nyt tai ei koskaan tilanne. Ja taiteiltiin sitten 71, kaikki ne liikkeet mitä ajattelin että menee pieleen meni ja varsinkin eteenmeno, joka meni täysin nollille. Mutta tulos on tulos!

Nyt sitten Pesusieni saa treenitaukoa. Me kerätään nyt näyttelykuntoa pyöräilemällä ja kyllä me puruissakin käydään, mutta ainakin pari viikkoa pidetään täysin taukoa tottiksesta ja jäljestä. Tai ainakin yritetään (= Ja tauon aikan pitää miettiä kuviot uusiksi, jotta syksyllä olisi mahikset kolmosessa.

Tässä vielä väsynyt koira palkintonsa kanssa

Kevättä ja kesää

Lumet sulivat yllätävänkin nopeasti ottaen huomioon sitä määrää jota oli talven aikana kertynyt.

Paavon kanssa ollaan yritetty muistella metsäjälkitouhuja ja tosiaan muisteluiksi on mennyt. Ensin oli furunkuloosia tassuissa, joka ei auttanut yhtään metsässä rämpimistä ja nyt kun kokeet lähenee tuntuu että myös janat jne... on unohdettu täysin. Ensimmäinen koe olisi jo tällä viikolla, joten paljoa ei pysty enää tekemään. Muutamia "vietti" janoja jos pääsis vielä tekemään ni se on sitten vain luojan lykkyyn ja katotaas kuin pojan käy. Voi olla että metsään joko eksytään tai sitten tullaan takaisin tyhjin käsin :( Luottamus koiraan kohillaan ;)

No seuraava koitos onkin sitten jo seuraavalla viikolla joten ainakin mahdollisuuksia tuloksen tekemiseen on. Se miten se onnistuu onkin sitten toinen seikka.... Varpaat ja sormet ristiin ja kuut ja tähdet oikeaan asentoon, niin sillähän pärjää.

Lyylin kanssa ollaan päästy jo tottiksissa aika hyvin pallopalkaan kiinni ja tuntuu että aktiivinenkin koira ainakin on. Vielä ei tosin olla kovin pitkälle päästy. Muutamia askelia seuraamista ja muuten vain humputtelua eli kahden pallon leikkia, irrotuksia ja luoksetuloja.

Lyyli sai myös kokeilla uutta aluevaltausta. Käytiin nimittäin tutustumassa hakumetsään ja ainakin näytti omaan silmään et tytöstä voisi lajiin ollakin. Vaikka mitäänhän en siitä tiedä muuta kuin että siellä on maalimiehiä piilossa ja jotenkin koiran pitäisi ne löytää.

Välillä ollaan harrastettu myös kuralammikoissa lutraamista, mikä onkin ehkä koirien mielestä hauskin harrastus ikinä. Tosin tämän harrastuksen jälkeen joutuu yleensä suihkuun, mistä kumpikaan ei oikein tykkää, mutta mitä sitä ei rakkaan harrastuksen puolesta tekisi =D

Lyylin ensimmäinen vuosi

Paljon Onnea vaan, Paljon Onnea vaan!!!

Lyylillä tuli sitten eilen ensimmäinen vuosi täyteen ja pitihän sen kunniaksi kakku leipoa ;)

Mitäs tämä vuosi on sitten sisältänyt:
Lyylihän tuli taloon vapun jälkeen ja sai nukkua uuden mamman kainalossa ensimmäiset yöt. Pian myös päästiin tutustumaan Paavoon ja ei ollut vauhdilla rajoja kun pitkin pihaa vetivät menemään.
Pian sitten muutettiinkin uuten väliaikaiskotiin, joka on nyt ollu väliaikaista jo kohta vuoden...
Lyyli ei paljo muutosta hetkauttanut ja uusi ympäristö otettiin haltuun heti.
Lyylin kesä meni kuumasti ja käytiin jopa ekat leirit ja myöskin mökkeilemässä ja rannassa koira olis viihtynyt vaikka koko yön.
Kotona Lyyli on ollut tosi kiltti uskoo kerrasta jos kieltää jotain, tosin sitten kun oli yksin kotona ja kukaan ei ollut kieltämässä niitä tuhoja tapahtui ja erityisesti vaatteet olivat Lyylin makuun.
Ja näitä tuhoja tuntuu aina silloin tällöin tapahtuvan edelleen, kun pidemmän aikaa joutuu keskenään koirat olemaan. Tässä todiste viime viikolta.
No mutta tämähän on vain elämää ja kaikkee uutta saa kaupasta ;)


Kun puoli vuotta tuli täyteen käytiin Ventelällä välikuvissa ja hienot kuvat tulikin.

Muuten Lyylin elämään on kuulunut vain nuoreksi nartuksi kasvamista ja yritetty opiskella yhteiskuntakelpoista käytöstä, välillä paremmin, välillä taas ei ;)

Mutta Siinäpäs sitä taas ja ens vuonna uudestaan!

Meillä on talossa NAINEN!!!

Lyyli aloitti sitten juoksut ja muuttui nyt sitten tytöstä naiseksi. Vielä on suht rauha maassa eli ei ole saanut Paavoa ihan sekaisin. Se käy aina haistelemassa takapuolta, mutta jättää rauhaan kun komentaa. Piti vaan juuri sattua tämä samaan aikaan kun olen reissuun lähdössä eli sunnuntaina suuntaa kone kohti Thaimaata. Onneksi Paavon kasvattaja on lähellä ja luvannut ottaa Paavon hoitoon pahimmaksi ajaksi.

Mutta on tämä ihmeellistä aikaa ensimmäisen narttukoiran omistajalle ja mielenkiinnolla odotan että mitä muutoksia tämä uusi vaihe saa koirassa aikaan...

Tottiksia ollaan koirien kanssa otettu säännöllisen epäsäännöllisesti ja jotain pieniä edistyksen askelia on otettu. Lyylin kanssa ollaan jo otettu muutama askel seuraamista pallo palkalla ja se näytti aika mageelta. Tykkää! Ja muuten lenkeillä ollaan otettu maahan istu satseja ja toimii aika hyvin. Maahanmenot on nopeita ja melkein joka kerta jo erottaa käskyt toisistaan. Muutenkin huomaa että tietää jo mitä kentälle mennään tekemään eli tottis on KIVAA! Vielä meillä on työtä siinä että tyttö tykkää mieluiten purra narupallon naruun ja leikkii mieluummin yksinään pallon kans. Irrotuksia ollaan otettu myös mukaan kuvioihin ja siinä ei tunnu olevan mitään ongelmaa, ainakaan vielä. Eiköhän tämäkin asia saaha korjattua :)

Paavo, noh se on Paavo. Välillä kierrokset nousee täysin yli ja silloin on melkein turha mitään tehdä, mut hyvänä päivänä se on tosi kiva. Tää on niin outoo ku vertaa koetilanteeseen, missä se taas ei nouse millään....

Noudoissa tuntuu et ollaan saatu hyvää aikaiseksi ja uskon että suurin ällötys kapulaan on poistunut.

Hauskin tapahtuma oli kun otin sen kanssa piiitkästä aikaa eteenmenoa. Ajattelin vielä samalla hieman testata koiraa ja vein palkan sellaiseen kohtaan missä ei ollut valoa. Tarkoituksena nähdä meneekö eteen vaikka palkkaa ei näy. No menihän se! Tosin ei nähnyt palkkaa vaan jatkoi matkaa ja hävisi tehdasalueen hallien taakse :D Ei ainakaan siis matka jää lyhyeksi kun palkka ei tulekaan vastaan.

Pian tää siis heittää hyvästit Suomen kamaralle ja palaa 2 viikon päästä täysin ruskeena ja levänneenä.

Vuosi 2010 ja 2011

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Vanha vuosi on nyt mennyt ja uusi on aluillaan.
Hyvä aika siis katsoa hieman taaksepäin ja tottakai myös eteenpäin.

Vuosi 2010 sisälsi siis paljon hyvää ja kovan menetyksen rakkaan ukkelin poismenon myötä.

Paavon kanssa siis avattiin koekirja ja käytiin JK1, TK1, ja kokeiltiin JK2:sta, tosin silloin ei kuunkappaleet olleet kohillaan. Täytyy sanoa että voiko olla tyytyväisempi! Pesusienen kanssa kun kaikki ns. normaalitkaan tilanteet, kun ei aina ole helppoja niin nuo koeonnistumiset ja kokemukset on kyllä olleet ihan TOP. Ja kaikkeahan ei helpota yhtään se että ohjaajakin osaa tuoda omat paineensa ja jännityksensä mukaan ;D

Kevään aikana tosiaan jouduttiin luopumaan meidän vanhasta herrasta 13 vee tuli melkein täyteen joten ehkä se oli jo aikakin. Silti vieläkin on ikävä!

Ja melkein heti tuon jälkeen tuli sitten meidän Lyyli Tyyli riiviö talouteen. Ja sen jälkeen ei ole tarvinnut tekemisen puutteesta kärsiä. Kyllä täytyy sanoa että on tytössä virtaa ja myös mieltymys mitä ihmeellisimpiin asioihin. mm. minun vaatteiden syönti. On mennyt ihan vaan muutamat vaatekappaleet tuon koirun mahan kautta. Välikuvissakin käytiin ja ne näyttivät lupaavilta, mikä oli suuri helpotus....

VUOSI 2011

Tavoitteita tälle vuodelle:

Paavon kanssa tarkoitus mennä se JK2 läpi sejä yrittää JK3:sta, jos niitä koepaikkoja vaan saa. Myöskin haetaan nyt ne kaks puuttuvaa sertiä (niin niitähän saa ihan hakemalla kehästä :) Ehkä voitais ajatella myös jotain toko koetta jos sellainen sattuu sopivasti kohdalle. Mutta suuri tavoite jota olen haaveillut on mennä päänäyttelyyn, niin ja myöskin siis osallistua rohkeuskokeeseen. Katotaan nyt kuinka mun suunnitelma toimii...

Lyylin kanssa ei tänä vuonna mitään koetavoitteita ole. Yritetään vaan kasvattaa siitä kunnon kansalainen ja treenataan paljon. Odottaa jo että pellot olisivat sulana että päästäs taas jälkee kokeilemaan. Tosin olen ajatellut että Lyylin kanssa kokeilisin hakua ja kenties myös agilityä, jos meidät vaan jonnekin otetaan, kun ohituskurssiltakin ajettiin pois. Mitä, meidän Lytsikö hieman riehakas !

Nyt ei ole kerinnyt uusia kuviakaan ottaa mutta laitetaan noita viime vuoden talvikuvia, niinku vuoden aikaan liittyen .

Syksyisissä tunnelmissa

Tämän vuoden kausi alkaa olla siis lopuillaan ja taas on suunnanoton paikka.

Kesän aikana saatiin siis JK aikaiseksi ja eilen kävimme yrittämässä JK2:sta, tosin ilman tulosta.

Koe: Ensin aloitimme maastolla. Olin numerolla 10, joka oli viimeinen kilpailija, joten jouduimme odottamaan aika kauan ennen kuin pääsimme suorittamaan. Itselle se oli ihan hyvä, kun kerkesi kokoamaan itsensä ja miettimään etukäteen mitä teen ja miten teen.
No itse suorituksiin. Lähtö janalta sujui todella hyvin. Koira oli innokas ja halukas. Muutaman metsin mentyään se teki noin koiran mitan mutkan oikealla, mutta palasi itsenäisesti takaisin janalle ja jatki suoraan janaa eteenpäin. Ja ilman lisäkäskyjä!! Vau! Pian tulikin jälki vastaan ja se otti sen varmasti ja alkoi jäljestämään. Paavo on ottanut viime aikoina melkein joka treeneissä takajäljen, joten kun oltiin menty liinan verran piti oikein kurkata taaksepäin tuomaria ja ihmetellä että eikö se käskekään takaisin janalle. Mut ei ja niin lähdettiin menemään. Paavo työskenteli hyvin ensimmäistä suoraa ja pian se merkkasi kepin, mutta ei ilmaissut sitä ja minä tyhmä en käskenyt sitä takaisin vaan poimin kepin ja jatkettiin matkaa.
Maasto oli aivan hirveää ryteikköä ja siellä sitä tarvottiin eteenpäin. Tuli pian kulma ja pian taas uus kulma, mutta ei keppejä!!!! Vähän alkoi jo pieni paniikki iskeä että ollaanko me nyt ollenkaan jäljellä, mutta pieni tarkistus gepsistä ja ihan kaaviolta se näytti joten matkaa vaan jatkettiin. Pitkän suoran jälkeen Paavo alkoi epäröidä että mihin se jälki menee.... ja siihen se sit tyssäs, ei auttanut vaikka kuinka yritti kannustaa ei lähtenyt koira mihinkään. Yritettiin vielä palata takaisin, jos se jälki olisi pongattu, mutta sit alkoi jo aika loppumaan joten mentiin samaa matkaa takaisin mitä tultiinkin. Ja metsästä siis vain yksi keppi. Päätin kuitenkin heti että jatkan kokeen loppuun, koska haluan nähdä missä koiran kanssa mennään. Janalta saatiin pisteitä 37.
Esineruutuun siis. Sieltä kaksi pistoa ja kummallakin esine. Luovutus jäi taas tekemättä, mutta se olikin odotettavissa. Pisteitä kuitenkin 28!!
Ja lopuksi käytiin vielä tottiksen ympyröissä. Parina oli bortsu ja me taas paikallaoloon ekana. Miten se aina menee näin. NO TAAS Paavo vaikutti olevan hyvässä fiiliksessä, mutta jo siirryttäessä paikallaoloon se tipahti. Paikallolo kuitenkin hyvä. Ja seuraamiset oli ihan ok, tosin jäävät olivat jäätävän huonoja istui vasta toisella käskyllä, jossa oli vauhdin muutos sekä jäätävä katse joka ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Maahan meno oli ok. Mutta seisomista ei suorittanut pysähtyi kolmannella, mutta lähtikin hiipimään perään, perskules! No sitten noutoihin, joihin olin yrittänyt saada hauskaa... mutta sitten tulikin sellainen mitä en ollut ikinä osannut odottaa. Tasamaa noudossa heitin kapulan Paavo lähti innoissaan kapulaa kohti, mutta pistikin nenän maahan ja alkoi etsimään JOTAIN! Ehkä se vieras kapula ei ollutkaan niin hyvä. Otti kuitenkin kapulan, mutta heitti sen minulle muutaman metrin päästä. Hyppynouto, melkein sama homma, mutta ei edes ottanut kapulaa ollenkaan. Sitten A-nouto ja se menikin jo sitten paremmin ja tuli jopa kapulan kanssa eteen, mutta juuri kun olin ottamassa kapulaa, tiputti. Joten aika laihoiksi pisteet jäi. Tosin loppuun hyvä eteenmeno, tässäkään ei mennyt eka käskystä maahan. Pysähtyi kyllä, mutta jäi seisomaan. uusi käsky ja se oli sit siinä. pistetitä muistaakseni jotain 56 tai vastaavaa. Et silleen....

Paavon kanssa ollaan tottiksessa keskitytty aika paljon meidän hallintaongelmiin liikkeiden sijaan ja se näkyy tällä hetkellä aika pahasti koekaaviossa. Mutta uskon että valinta on ollut oikea ja nyt talven aikana hoidetaan liikkeet kuntoon ja tehdään tottis vähän niin kuin uusiksi kokonaan. Ehkä me ollaan edetty liian nopeaan, mikä nyt sitten kostautuu.

Tuo kokeen jäljen perusteella en nyt ala hirveästi johtopäätöksiä tekemään. Kun ottaa kaikki olosuhteet huomioon ei voi olla kovin pettynyt. Aamullahan oli siis ollut vielä hirviporukka metällä juuri sillä alueella missä meidän jälki oli ja sitten tosiaan vielä maastokin oli todella vaikea.... Joten ens vuonna vaan sit uudestaan, kyllä Pawel osaa jo aika paljon.

Lyyli tyyli aukaisi varjeluskoiran uransa perjantaina ja oli tosi hauskaa. Se oli todella kiihkeä ja turhautui myös aika helpsoti, joten kertoo et senkin kanssa tulee hallintaan kiinnittää huomiota... HMMM... Mut nyt vielä muutamat rättipurut ja sit tauolle kasvamaan.

Ja ehkäpä sillä aikaa Paavokin pääsee taas hihaa maistelemaan, josko sais sen kans ens vuonna päänäyttelyssä rohkeuskokeen suoritettua... Katotaan nyt.

Lyylille olen myös miettinyt akiliito koiran uraa. No en tosissaan, mutta se on niin ketteerä ja vikkelä ja tykkää juosta, joten se vois olla hauskaa tekemistä talven aikana, kun jälkee ja puruja ei oo viemässä aikaa.

Pesusieni ja lyllerö kiittää kuittaa ja kumartaa ja palaa taas asiaan, kun sellaista on... Kiitos ja Anteexs