Otsikko sen jo kertookin eli ei kovin hyviä uutisia tällä kertaa.
Olin jo aloittanut Paavon kanssa kunnon kohotuksen ja huomasin ettei se liiku ihan normaalisti, joten vein sen hierontaan, kun ajattelin sillä olevan lihasjumeja, jotka rajoittaa liikkeitä. Todellisuus olikin ihan toinen. Ensin todettiin että koiralla on varsinkin vasemmalta puolelta hävinnyt niin reisi, kuin pitkät selkälihaksetkin. Olin kyllä huomannut että koira on laihtunut, mutta ajattelin sen johtuvan lisääntyneestä liikunnasta.
Myöskin hieronnan aikana koira selvästi aristi takajalkoja sekä selkäänsä ja reagoi jalkojen nykimisellä käsittelyyn. Siinä vaiheessa totesin että Paavollahan on ollut sellaista takapään holtittomuutta silloin tällöin, ja en ollut siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota.
Tästä huolestuneena lähdin sitten heti soittelemaan Talviolle, joka on erikoistunut koirien selkäongelmiin. Saimmekin ajan heti muutaman päivän päähän. Talvio sitten tutki koiraa ja totesi melkein viiden minuutin jälkeen että ei muuta kuin röntgeniin. Takajaloissa on refleksit selvästi hidastuneet sekä myöskin reagoi keskiselästä käsittelyyn. Kuvat otettiin koko selästä (ja samalla myöskin kyynäristä ihan vaan kontrolli mielessä) ja tulokset yllättivät jopa eläinlääkärinkin: selkä oli täysin kunnossa, samoin polvet jne... eli ei mitään sellaista mikä aiheuttaisi kyseisiä oireita.
Seuraavaksi ehdotettiin tehtäväksi vielä varjoainekuvaus sekä selkäydinneste näyte. Lisää siis unta ja odottamaan tuloksia. Ja taas varjoaine kulkee ihan normaalisti selkäytimessä, ei siis mitään mikä selittäisi oireita. Lähdimme siis kotia kohti sillä oletuksella että mikäli selkäydin näytteestä ei mitään löydy on todennäköisin syy DM eli siis hitaasti etenevä selkäytimen rappeuma.
Itse en ollut koko aiheesta kuullutkaan ja koko loppuviikko menikin sitten tutustuessa mitä se tarkoittaa. Ja se mikä tietoa on, niin kyseessä on siis etenevä sairaus johon ei hoitoa ole. Toisilla etenee hieman hitaammin, toisilla taas nopeammin. Kuitenkin vääjäämättä siihen että takapää halvaantuu jossain vaiheessa kokonaan.
Aika kova pala käsiteltäväksi, kun kyseessä on kuitenkin vasta neljä vuotias koira, jolla alkaa olla parhaat vuodet edessä. Tai siis pitäisi olla!
No eilen sitten tuli tulokset näytteestä ja niinhän se meni, ettei sieltäkään mitään löytynyt ja Talvio joutui antamaan arvion että kyseessä on nimenomaan tuo DM. Sairautta itsessään ei voi todentaa, mutta siihen on olemassa geenitesti, joka kertoo onko koira altis sairastumaan. Se nyt tässä vielä pitää jossain vaiheessa tehdä, jotta saa sitten jonkinlaisen varmuuden asiaan.
Tosin nyt nettiä selanneena ja tarinoita lueskellessa kaikki oireet kyllä täsmäävät oireisiin joita meillä on ollut: lihaksiston heikkeneminen; nimenomaan vasemmalta puolelta, yllättävän jalkojen alta lähtemiset, kivuttomuus, laihtuminen, lisääntynyt juominen....
Ja näin jälkikäteen ajateltuna olisiko tuo ollut syynä viime kesän kaatumiseen ja siitä seuranneeseen ligamentti vaurioon... Kyllä se on vaan kumma että kun se koira on siinä vieressä koko ajan niin tuollaisia hitaasti eteneviä oireita ei tahdo itse huomata. Paavollahan on ollut holtittomuutta takapäässä jo ainakin viime keväästä asti, mutta ne ovat olleet niin hetkellisiä ettei niihin ole kiinnittänyt huomiota. Myöskin yksi viime aikaisista oireista on ollut kun sen kanssa heittää keppiä pihalla niin karvat hännän tyvestä ovat olleet pystyssä eli reagoi selkeästi siihen kun tekee äkkikäännöksiä kepin perässä. Itse ajattelin sen olevan vain merkki kiihtymisestä...
No nyt on sitten kaikki kortit katsottu ja eteenpäin mennään vaikka tulevaisuus tiedetään. Pidetään nyt kuntoa yllä ja lisätään ruokavalioon omega öljyt sekä b- vitamiini ja tarvittaessa kortisoni kuureina. Muutapa tässä tapauksessa ei nyt pysty tekemään.
Vaikkakin nyt ei tosiaan itse voi millään vaikuttaa koiran lopulliseen tulevaisuuteen, niin aion kyllä jatkossa käyttää koiriani ainakin puolen vuoden välein fysioterapeutin/hierojan luona tarkistuksessa, koska niin helposti sitä oma silmä vaan sokeutuu koiran suhteen....
